Pennun ensimmäinen vuosi, terveyden näkökulmasta osa 2: Ensimmäiset päivät

3. Ensimmäiset päivät

Jatketaan jo aloitettua sisäsiisteyden vahvistamista. Katso kohta 2.2 Sisäsiisteyden opettelu.

3.1 Ulkoilu pennun kanssa

Pennun tulee saada liikkua päivittäin sen jaksamisen mukaan. Ulkona liikkuminen rikastuttaa valtavasti pennun kokemusmaailmaa. Pennun kanssa ulkoilu ei ole avaruustiedettä, mutta muutamia asioita pennun terveiden ja turvallisuuden kannalta on hyvä muistaa

Varmista ennen ulkoilemaan lähtemistä, että pennulla on pehmeät, hiertämättömät ja tukevat pentuvaljaat, joista pentu ei vahingossakaan pääse irti.

Ensimmäisinä päivinä täysin vieraassa ympäristössä, täysin vieraiden ihmisten, teidän kanssa kulkiessa on täysin luonnollista, että pentua jännittää kulkea yksin suuressa maailmassa, vieraissa hajuissa, vailla emän ja sisarusten turvaa. Älä vedä pentua hihnassa tai pakota sitä liikkumaan sille vielä pelottavassa paikassa. Anna pennulle aikaa totutella uuden ympäristön ääniin, ohikulkijoihin ja hajuihin.

Monelle pennulle jo 10-20min ulkoillessa on jo pitkä aika.

Pidä ulkoillessa maistuvia herkkuja mukana, joilla voit palkita ja houkutella pentua liikkumaan ulkona.

Pentu tutustuu maailmaan suullaan ja pennun kitaan sujahtaakin erittäin nopeasti maasta myös kaikenlainen sinne sopimaton. Ole tarkkana, ettei pentu saa suuhunsa ulkona roskia, tupakantumppeja, purukumeja, tikkuja tai muita vierasesineitä, jotka voivat aiheuttaa pennulle hengenvaaran. Kun poistat pennun suusta jotain mikä ei sinne kuulu, muista aina myös palkita luvallisella koiranherkuilla ja kehuilla pentu, jotta asioista luopuminen tehdään sille mahdollisimman mielekkääksi. Jos pentua ei lainkaan kehuta ja palkita siitä, että se luovutti suustaan aarteen ihmiselle, se oppii nopeasti miten saa pidettyä juuri löytämänsä aarteen ja tekemään väistöliikkeen ihmisen yrittäessä tavoitella sen suusta aarretta. Asioista ja esineistä luopumista kannattaakin harjoitella siis pennun kanssa vaihtokauppaleikkien kautta positiivisin koulutusmenetelmin alusta asti, sillä varmasti toimiva ”jätä”-käsky voi hyvässä lykyssä joskus pelastaa koiran hengen. Mikäli epäilet, että pentusi ehti nielaista jotakin sopimatonta, ota heti yhteyttä eläinlääkäriin jatko-ohjeiden saamiseksi.

Älä milloinkaan pakota pentua tutustumaan väkisin uusiin koirakavereihin tai ihmisiin, vaan anna sille turvallinen ympäristö edetä omaa tahtia. On täysin ok, että pentu haluaa aluksi katsella uusia tuttavuuksia muutaman metrin päästä. Suloinen pentu houkuttelee helposti vieraita ihmisiä lähestymään pentua myös yllättävissä tilanteissa, joten ole valppaana ja pidä huolta, ettei pentusi säikähdä vierasta, joka yllättäen yrittää koskettaa sitä. Ohjeista myös pennusta kiinnostuneita vieraita ihmisiä antamaan pennulle tilaa ja aikaa tutustua vieraisiin itse.

Pennun olisi hyvä saada liikkua paljon vapaana pehmeäpohjaisessa ja vaihtelevassa, turvallisessa maastossa kuten metsässä. Sammalten, juurakoiden, kivien ja kantojen päällä omaehtoisesti taapertaessa pennun koordinaatiokyky kehittyy ja itsevarmuus kasvaa. Oleellista on että pentu saa tutustua ympäristöön omaa tahtia. Huolehdi kuitenkin, ettei pentu pääse loukkaamaan itseään.

Rajut, kuormittavat aktiviteetit eivät kuulu kasvavan pennun arkeen

Rajuja, voimakkaasti kuormittavia liikuntamuotoja kasvavan pennun kanssa tulee välttää, sillä ne voivat vaikuttaa luuston kasvua tai aiheuttaa erilaisia vammoja. Tällaisia vältettäviä liikuntamuotoja ovat esimerkiksi

Pennun hyppyyttäminen, kuten agilityesteet sekä hallitsemattomat hypyt korkealta kuten autosta alas.
Voimakkaat tärähdykset ja käännökset
Pyörän vierellä pennun juoksuttaminen
Pitkät kävelyt (kilometrikaupalla)
Liukkailla pinnoilla hallitsemattomasti räpeltäminen
Uiminen syvässä vedessä
Voimakkaassa helteessä tai kovassa pakkasessa ulkoilu

Mistä tietää, että on aika lopettaa päivän ulkoilut ja pitää lepotauko?

Ei ole olemassa yhtä sääntöä kuinka paljon pennun kanssa tulisi ulkoilla. Ulkona on paljon haju- ja ääniärsykkeitä, minkä lisäksi pentu prosessoi jatkuvasti kaikkea ympärillä näkyvää. Pennun ensimmäisten viikkojen ulkoiluita voisi verrata vastaavaan päivään kun ihminen aloittaa ensimmäisen koulupäivänsä uudessa koulussa tai ensimmäisen työpäivän uudessa työpaikassa; jännittävää ja uuvuttavaa useimmille, eikö?

Pitkiä yhtäjaksoisia matkoja pennun kanssa ei tulisi kuitenkaan taivaltaa eikä pennun vauhtia tulisi hallinnoida esimerkiksi juoksuttamalla pentua pyörän vieressä vaan pennun tulisi saada liikkua omaa tahtia. Ulkoillessa muutamista merkeistä voi havaita, että pentu voi kaivata jo lepoa ulkoiluympäristöstä:

Pentu pysähtelee jatkuvasti
Pentu istahtelee tai käy makaamaan
Pentu kierii maassa
Pentu hakeutuu lähelle ihmisen jalkoja
Pentu hakeutuu syliin
Pentu vaikuttaa väsyneeltä
Pentu käy ns.ylikierroksilla ja on kovin kiihtyneessä tilassa

Mitä tehdä jos koiran pentu karkaa tai katoaa?

Joskus voi tulla kohdalle tahtomatta se kamala tilanne, että oma koira katoaa.
Vahva ja koiran näkökulmasta aina kannattava luoksetulo oman ihmisen luo ja läheisyyteen vähentää tehokkaasti koiran vallattoman karkaamisen todennäköisyyttä, mutta aina voi tulla yllättävä tilanne, jossa koira esimerkiksi säikähtää ja karkaa.

Miten toimia?:

Etsijäkoiraliitto ry tarjoaa neuvontaa puhelimitse ja mikäli koira on pidempään kateissa, Etsijäkoiraliiton kautta voi kysyä apuun koulutettuja koiria etsimään kadonnutta eläintä. Etsijäkoiraliitto ry:n kotisivuilta löydät myös toimintaohjeet koiran katoamistilanteessa.
Ota yhteyttä paikalliseen löytöeläinpalveluun ja jätä yhteystietosi heille, jotta he voivat tavoittaa sinut jos koirasi kulkeutuu heille.
Myös oman alueesi eläinlääkäriasemalle kannattaa ilmoittaa kadonneesta koirasta.

3.2 Koiranpennun ripuli

Ei ole lainkaan tavatonta, että pennulle iskee ripuli. Syitä ripuleille voivat olla varsin luonnolliset kuten ylipäätään ympäristönvaihdoksen (kuten uusi koti, harrastus, kyläily) aiheuttama stressi, tai mikä tahansa pienikin muutos ruokavaliossa kuten äkisti vaihtunut ruoka, uudet namit tai puruluut. Toisaalta, taustalla voi olla myös loiset (varmista oliko pentue madotettu kasvattajalla. Katso kohta ”Madotus”). Tarkkana on oltava, sillä ripuloidessa ja oksentaessa pentu menettäää nesteitä ja elimistön neste- ja elektrolyyttitasapainon horjuessa pieni pentu nuutuu äkisti kuivuessaan.

Milloin ripulista on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, jotta ripulin syy voidaan selvittää ja oikea hoito aloittaa?

Jos ripulissa on verta
Jos ripulissa on limaa
Jos ripuli lentää kaaressa kuin vesi
Jos ripuli kestää yli vuorokauden tukihoidosta huolimatta
Jos pentu oksentelee eikä ruoka tai vesi pysy sisällä
Jos pentu ei pissaa (nestettä ei siis imeydy)
Jos pennun ruokahalu tai juominen on huonontunut
Jos pentu vaikuttaa uneliaalta tai nuutuneelta
Jos pentu on tuotu ulkomailta
Jos pennun tausta ei ole täysin tiedossa
Jos mietokin ripuli on uusiutunut useamman kerran viime viikkojen aikana.

Ripulin kotihoito

Ripulin kotihoitoa voi aluksi kokeilla, jos pentu on virkeä, syö ja juo hyvin, pissaa, ei oksentele, etkä ole havainnut yllä listattuja hälytysmerkkejä. Ripulin tukihoidon kulmakiviä ovat:

Pieniä määriä (puhutaan parista lusikallisesta kerrallaan ) helposti sulavaa, hellävaraista ruokaa, joka koiran mahasuolistokanavan on helppo prosessoida ja imeyttää. Ruokaa tarjotaan pieniä määriä 2-4h välein, tarkkaillen, että annettu ruoka pysyy pennun sisällä eikä pentu oksenna sitä. Toipilasruokavalioksi sopii usein esimerkiksi keitetty, maustamaton, vähärasvainen lihas ( kana tai seiti) ja keitetty riisi. Lisäksi voi tarjota pieniä määriä esimerkiksi raejuustoa. Vaihtoehtoisesti voi käyttää eläinlääkäriasemilta löytyviä suolistoystävällisiä tukiruokia.

Tukiruokavalion lisäksi pennulle voi antaa maitohappobakteeria sekä ulostetta kiinteyttäviä tukivalmisteita. Kysy näistä lisää lähimmältä eläinlääkäriasemaltasi.

Suolistoystävällistä ruokavaliota jatketaan vähintään 3 päivää, jonka jälkeen pennun ulosteen kiinteytyessä, voidaan seuraavan 4-5päivän aikana siirtyä hiljalleen takaisin normaalisruokavalioon, pikkuhiljaa annoskokoa kasvattaen ja normaalia ruokaa toipilasruoan sekaan sekoittaen.

3.3 Yksinolon opettelu

Siinä missä ei sisäsiisteyskään, ei myöskään yksinolo ole koiralle sisäsyntyisesti asennettu taito vaan sitä on harjoiteltava. On yksilökohtaista, kuinka helposti tai heikosti pentu sopeutuu yksinolemiseen. Lähtökohtaisesti yhdellekään pennulle ei ole luontaista olla ypöyksin; siispä ei ihme, että uusi tilanne vaatii totuttelua askel askeleelta. Väärin toteutettu yksinolokoulutus tai asian opettamatta jättäminen voi johtaa siihen, että koira kokee päivittäin pelkoa ja ahdistusta jäädessään yksin, mikä usein havaitaan vasta siinä vaiheessa kun se ilmenee asunnon tuhoamisena, naapureita häiritsevänä metelöintinä tai tarpeiden tekona sisälle. Tämän vuoksi tähän osa-alueeseen

Jotta yksinolo, jota aikuinen koira joutuu ihmisten työ-ja koulupäivien ajan kokemaan keskimäärin 6-8h päivässä, sujuisi mahdollisimman sutjakasti, on tärkeää, että:

Koira kokee yksinolon turvalliseksi. Koti on rauhallinen eikä ympäristöstä kuulu pelottavia ääniä.
Koira on oppinut rutiini ja kokee luottamusta, että oma ihminen palaa takaisin.
Koira on levollinen yksinollessaan eli se on omistajan ollessa kotona saanut purkaa energiaansa, ulkoillut kunnolla, tehnyt tarpeensa ja on kylläinen.

Yksinolokoulutuksessa edistyminen on yksilöllistä ja on paljon sidonnaista ihmisen kykyyn tarjota pennulle mahdollisimman edukas ympäristö asian harjoitteluun. Pari seikkaa voi kuitenkin helpottaa yksinoloon totuttelua:

Huomioi jo etukäteen, että yksinolo-opettelu vie aikaa viikoista kuukausiin yksilöstä ja koulutusmetodien toimivuudesta riippuen.

Turvapaikka/rauhoittumisalue. Älä hylkää pentua saman tien yksin asuntoon vaan harjoitelkaa jo ensimmäisten päivien aikana pennun omalle turva-alueelle/rauhoittumisalueelle rauhoittumista yhdessä. Tällainen alue voi olla esimerkiksi koiraportilla rajattu alue asunnosta. Tehkää alueesta mielekäs yhdessä ja harjoitelkaa aluksi pennun oleilua alueella myös silloin kun olet itse kotona esimerkiksi keittiössä laittamassa ruokaa. Kun alueella tapahtuu mielekkäitä asioita kuten ruoan tai puruluiden saamista, siitä rakennetaan turvasatamaa myös yksinoloja varten.

Ennen rauhoittumisalueelle/yksinoloalueelle pennun laittamista ulkoiluta pentu hyvin. Kun pentu on purkanut suurimmat energiansa ja tehnyt tarpeensa, sille on luontaista käydä lepäämään ja paikaksi tähän luultavasti kelpaa myös lepoalue.

Jos koet kaipaavasi apua yksinolon kouluttamisessa, ota matalalla kynnyksellä yhteyttä positiivisiin koulutusmenetelmiin perehtyneeseen eläintenkouluttajaan. Koulutuksen tueksi apua voi olla myös esimerkiksi. Digital Dogsitter-palvelusta, jonka avulla pystyt seuraamaan yksinoloharjoitusten kehitystä videotallenteiden avulla.

Kirjoittaja:
Nea Neva

Klinikkaeläinhoitajan työtehtävissä vuodesta 2012. Kokemusta niin päiväklinikoilla, leikkausosastoilla kuin myös akuutti-ja tehohoidossa.
Koirahieroja vuodesta 2017
Eläinlääketieteen opiskelun aloittanut v.2019
Fear free-sertifikaatti v.2022
Lukuisia eri luottamustehtäviä koiraharrastusten maailmassa vuodesta 2011. Mm.hallitustyö rotuyhdistyksissä, kehätoimitsijan työ sekä lukuisat eri koulutukset kuten jalostusneuvojakoulutus.
Kilpailu- ja koulutustaustaa lajeissa TOKO, Rally-toko, näyttelyt ja agility.