Koiran ensimmäinen vuosi 6-12 kk

Tässä osiossa:

Puberteetti ja sukukypsyys

Koirillakin puhutaan teini-iästä tai murrosiästä eli puberteetista. Tämä tarkoittaa siis ikää, jolloin koirasta tulee sukukypsä eli on kykeneväinen fyysisesti ja hormonitoiminnaltaan lisääntymään. Nartulla paras tiinehtyvyysikä on kahdesta vuodesta noin 6–7 vuoden ikään asti. Tämän jälkeen tiinehtyvyys usein heikkenee tai pentueen koot pienevät.

Yleensä murrosiän merkkejä aletaan havaita koirassa noin 6–14 kuukauden iässä. Suurikokoiset rodut saattavat saavuttaa puberteetin vasta lähempänä 2 vuoden ikää, ilman että siinä on mitään epänormaalia. Murrosikä on täysin luontainen osa koiran kehitystä eikä sen tuomia muutoksia kannata säikähtää mutta ne on hyvä havainnoida, jotta voi ymmärtää koiransa käytöstä paremmin.

Uroksen murrosiän merkkejä

  • Hajut alkavat kiinnostaa ulkona enemmän, kaikki ympärillä oleva alkaa kiinnostaa enemmän.
  • Viimeistään tässä vaiheessa koipi alkaa yleensä nousemaan ulkona ja merkkailukäytös lisääntyy.
  • Molempien kivesten tulisi olla jo laskeutunut kivespusseihin (yleensä ne ovat laskeutuneet jo 3kk ikään mennessä mutta joillakin yksilöillä kehitys vie aikaa enemmän). Testosteronitasot nousevat, lisäten urosmaista käyttäytymistä. Suhtautuminen toisiin uroksiin saattaa muuttua.

Nartun murrosiän merkkejä

  • Nartuilla sukukypsyys merkitsee kiima-ajan eli ”juoksujen” alkamista. Juoksut ovat nartuilla keskimäärin pari kertaa vuodessa, kiimakäyttäytyminen ja kierron kesto on aina yksilöllistä. Pikkuhiljaa kirjaa pitämällä alat tunnistaa koirasi kierron vaiheet.
  • Nartut tulevat kiimaan eli niillä on ”juoksuaika” keskimäärin noin 6-9kk välein.
  • Kiimakierto jaetaan neljään eri vaiheeseen:
  • PROESTRUS= esikiima on ensimmäinen vaihe mistä juoksut alkavat. Se kestää yleensä noin 9vrk (kesto voi kuitenkin vaihdella 3-21vrk välillä). Urokset voivat olla jo hyvinkin kiinnostuneita nartusta, mutta narttu ei suhtaudu uroksiin vielä hyväksyvästi. Vulvassa voi olla turvotusta. Veristä vuotoa vaginasta voi tulla. Munasarjoissa alkaa kehittyä munasoluja, noin 2-8kpl kumpaankin munasarjaan. Estrogeeni-hormonitasot nousevat.
  • ESTRUS= kiima. Nartun käytös muuttuu ja puhutaankin ns. seisovan kiiman vaiheesta, jolloin narttu antaisi uroksen astua. Vulvan suurin turvotus jo hieman hälvenee ja vuodon väri muuttuu vaaleammaksi. Tässä kiiman vaiheessa munasolujen on tarkoitus myös irrota munasarjoista (puhutaan ovulaatiosta) ja ne voivat hedelmöittyä. Ovulaatio tapahtuu usein noin 11-12vrk kuluttua vuodon alusta, mutta tämäkin on taas hyvin yksilöllistä ja ajankohta voi vaihdella laajasti niin, että ovulaatio voi tapahtua myös 4-24vrk päästä vuodon alusta. Jos tarkoitus on saada narttu tiinehtymään näistä juoksuista, oikeaa ovulaatioaikaa seurataan määrittämällä veren progesteronitasoa ottamalla verinäyte.
    • Miten progesteronitaso nousee ja miten sitä pitäisi tulkita?
      Noin 2 vrk ennen kuin munasolut ovat valmiita irtoamaan munasarjoista, hormoni nimeltä LH= lutropiini nousee piikkimäisesti. LH-piikin aikaan progesteronitaso on 2ng/ml (6nmol/l). Tämän piikin jälkeen progesteroni nousee vauhdikkaasti 2–3 yksikköä per päivä. Ovulaation aikaan progesteronitaso on 5-8ng/ml (15-25nmol). Tästä hetkestä 2– 3 vrk ajan munasolut ovat valmiita hedelmöittymään, mikäli astutus sujuu oikeaan aikaan onnistuneesti.
    • Keinosiemennystä käytettäessä tarkan ajankohdan määrittäminen on vielä tärkeämpää ja se varmistetaankin progesteronimäärityksen lisäksi myös emättimestä otettavan irtosolunäytteen avulla.
  • DIESTRUS= tiineys tai valeraskausvaihe, joista jompikumpi tulee kaikille nartuille.
    • Tämä vaihe voi kestää 7–8 viikon ajan.
    • TIINE NARTTU Yhä korkealla tasolla olevan progesteronin tehtävä olisi tiineellä nartulla paksuntaa kohdun limakalvoa ja luoda suotuisa ympäristö hedelmöittyneelle munasolulle, jotta sikiö voisi kehittyä. Progesteronitaso laskee normaalille tasolle (< 0,2ng/mol tai < 1nmol/l) noin 64 vrk päästä LH- piikistä ja tämä progen lasku aiheuttaa synnytyksen käynnistymisen.
    • EI TIINE NARTTU Vaikka narttu ei olisi tiineenä progesteroni pysyy silti korkealla kaikilla nartuilla tässä vaiheessa, eli korkeaa progesteronitasoa ei voi pitää luotettavana tapana todentaa tiineys. Jos narttu ei ole tiineenä, pitkä progesteronivaihe indusoi aidon eritystä ja näin ollen luo valeraskauden, joka voi aiheuttaa nartulle myös ulkoisesti havaittavia oireiluita kuten ruokahaluttomuutta, levottomuutta, pesäntekoa ja hoivaamisvietin ilmenemistä sekä nisien turpoamista ja maidoneritystä. Ei tiineillä/tyhjillä nartuilla progesteroni laskee paljon hitaammin kuin tiineillä nartuilla ja normaaliin progesteronitasoon laskeudutaan vasta 90 päivän kuluttua.
  • ANESTRUS= kiimaton aika, joka kestää vähintään 2 kuukauden ajan. Kohdun limakalvo ohenee ja uusiutuu jälleen, valmistautuen seuraavaa kiimaa varten.

Kohtutulehdus ja Pyometra, eli märkäkohtu

Nartuilla kohtutulehdus on valitettavan yleinen vakava vaiva, joka saa alkunsa hormonaalisista muutoksista kohdun seinämässä. Juoksujen ja progesteronin vaikutuksesta kohdun seinämän on tarkoitus paksuuntua mahdollista tiineyttä varten. Jos koira ei tule tiineeksi, kohdunseinämä paksuuntuu silti kiiman jälkeen ja seinämään muodostuu nesteen täyteisiä rakkuloita, jotka erittävät kohdun sisälle kudosnestettä. Jos emättimestä peräisin olevat bakteerit sattuvat kulkeutumaan kohtuun, näillä bakteereilla on siellä nyt ideaaliset kosteat kasvuolosuhteet ja kehittyy märkäkohtu eli pyometra. Tässä vaiheessa nestettä saattaa erittyä kohdusta ulos ja narttu nuolee vulvaansa ahkerasti. Myöhemmin kohdunsuu voi sulkeutua ja kun tulehduseritettä kertyy kohtuu yhä lisää, kohtu laajenee aiheuttaen jo voimakkaita oireita koirassa. Pahimmassa tapauksessa tulehdusneste voi johtaa kohdun repeämiseen ja jos revenneestä kohdusta leviää tulehdusnestettä vatsaonteloon, on meillä seuraavaksi ongelmana hengenvaarallinen vatsakalvontulehdus ja koiran äkkinäisen menehtymisen riski on todellinen.

Asioita nartun juoksuun tai juoksun jälkeiseen aikaan liittyen, joista on hyvä konsultoida eläinlääkäriä

  • Pahanhajuinen, tavallista (aiempiin kertoihin verrattuna) runsaampi tai kummallisen värinen tai märkäinen erite vulvasta
  • Ripuli
  • Oksentelu
  • Voimattomuus, merkittävä vaisuus tai ruokahaluttomuus
  • Jatkuva vulva-alueen nuoleminen
  • Juomisen ja/tai virtsaamisen runsastuminen
  • Kuume (normaali lämpö koiralla peräsuolesta mitattuna 38,5–39,2°C)

Hampaiden vaihtumisen tarkistaminen

Maitohampaiden tulisi olla vaihtunut viimeistään koiran ollessa noin puolivuotias. Lisää hampaiden vaihtumisesta ja suun terveydestä voit lukea hammasterveysartikkelista (julkaisu Breedossa joulukuussa 2023).

1-vuotias koira

1-vuotiaan koiran tehosterokotus

Pelkät pentuaikana saadut rokotteet eivät riitä suojaamaan koiraa koko elinikää vaan koiran täyttäessä vuoden, on aika varata tehosterokotusaika eläinlääkäriin penikkatautia, tarttuvaa maksatulehdusta, parvovirusta, kennelyskää ja rabiesta/raivotautia vastaan. Rokotuskäynnillä tarkistetaan, että nuorukainen on kliinisesti terve, jotta sen immuunijärjestelmä voi kehittää halutut vasta-aineet.

Mikäli koiralle on varattu rokotusaika, mutta koira sairastuu esimerkiksi ripuliin, ota yhteyttä eläinlääkäriin, jotta tarvittaessa rokotusaikaa siirretään.

Terveystutkimukset

Harva toivoo koiralleen sairauksia, koska ne kuluttavat ja heikentävät koiran elämänlaatua, mutta yhtä lailla kuluttavat myös omistajan jaksamista ja nostavat stressitasoja, kun huoli koiran terveydestä on kova. Nykytutkimusten ja genetiikan ymmärtämisen pohjalta voidaan ennaltaehkäistä ja välttää monia vakavia sairauksia kuten perinnöllisten kehityshäiriöiden siirtymistä sukupolvilta toisille.

Koirille on erilaisia rotukohtaisia terveystutkimuksia, joita on suositeltava ja jopa pakollista toteuttaa, jos koiraa aiotaan käyttää jalostukseen. Terveystutkimusten tekemisellä ja tulosten julkaisemisella tietokannassa (Koiranet) on tarkoitus vastustaa rotukohtaisia perinnöllisiä sairauksia. Ensimmäiset viralliset terveystutkimukset voi rodusta riippuen toteuttaa koiralle sen täyttäessä 12 kuukautta. Huomioi kuitenkin, että ikävaatimukset riippuvat aina rodusta ja tutkimuksesta. Varmista siis ajoissa, missä kohtaa tutkimukset olisi kannattavaa toteuttaa.

Kaikki tutkittu ja julkaistu tieto on hyödyksi niin rodun säilymiselle elinvoimaisena kuin myös oman koiran terveyden hoitamiselle. Tieto koiran terveystilanteesta voi esimerkiksi ennaltaehkäistä tapaturmia, jos sairauden havaitsemisen pohjalta osataan valita koiralle esimerkiksi harrastukset suotuisammin siten, että sen kroppa kestää lajin.

Viralliset terveystutkimukset toteuttaa aina siihen koulutuksen saanut, pätevöity eläinlääkäri.

Lisätietoa oman rodun terveystutkimuksista löydä rotuyhdistyksenne sivuilta
sekä Kennelliiton sivuilta.

Teksti: Nea Neva

Varttuva pentu eläintenkouluttajan silmin

Seuraavassa eläintenkouluttaja Piia Collan käsittelee aiheita, jotka saattavat mietityttää pennun kasvaessa ja sen elinpiirin laajentuessa. Kaikista aiheista on Breedon artikkeleihin tulossa myöhemmin syventävää lisämateriaalia, johon kannattaa tutustua.

1.Pennun itsevarmuutta kannattaa kehittää

Itsevarma ja rohkea koira pärjää paremmin haastavissa tilanteissa. Pennun itsetunnon kehittämiseen sopii loistavasti erilaiset temppuradat ja tehtävät. Pentu voi tutustua esimerkiksi erilaisten alustojen ja pintojen ylittämiseen, eritavoin äänteleviä leluihin ja veteen sen eri muodoissa. Pentua voi ohjata jännien asioiden ali, lomitse, läpi ja yli, toki huomioiden sen fyysiset kyvyt ja tarkkaillen ettei sitä jännitä liikaa. Mikä tahansa hieman pentua kummastuttava asia tai ilmiö voi olla mahdollisuus harjoitteluun.

Koiran itsevarmuutta lisää myös se, että omistaja suojelee pentuaan liian vaikeilta tilanteilta. Sinänsä ystävällinen ihminen voi huomaamattaan lähestyä koiraa väärin ja pelästyttää koiran. Ihmisiä saa ohjeistaa ja kertoa miten koiraa lähestytään. Annetaan koiran tehdä aloite, rapsutetaan jos koira haluaa, mutta ei päälaelle taputtaen.

Myös erilaiset vetoleikit, joissa pentu voittaa lelun ja sitä kehutaan sitten vuolaasti kasvattavat itsetuntoa. Myös jäljestys, jossa koira tekee itsenäisesti työtä kehittää itsevarmuutta. Jäljen voi vetää tonnikalalla, koska verijälki voi jännittää nuorta koiraa voimakkaastikin.

2. Pentu ja omistajansa ovat tiimi

Omistaja on koko koiran loppuelämän sille tärkein tuki ja turva. Hyvä ja vahva suhde koiraan rakennetaan yhteisten tekemisten ja molemminpuolisen oppimisen kautta. Eikä saa aliarvioida sitä, että tie koiran sydämeen kulkee vatsan kautta. Tärkeintä on kuitenkin huolehtia siitä, että on aina itse reilu koiralle ja merkitsee sille hyviä asioita. Jos omistajan kanssa pääsee kivoihin paikkoihin, joissa tapahtuu mahtavia asioita ja herkkujakin satelee, on aivan selvä, että koiran mielestä on kannattavaa pysyä tässä tiimissä.

Koiralle ei kannata kuitenkaan antaa kaikkia sen haluamia asioita ilmaiseksi. Koira toimii aina itselleen mahdollisimman kannattavalla tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että jos koira saa aina ilmaiseksi kaiken voi sen motivointi olla työläämpää. Tiimin toinen jäsen ei ole läsnä, koska kaikki tulee kuin itsestään sen eteen.

3. Leikkitovereihin tutustuminen jatkuu

Koiran sosiaalinen käytös kehittyy kaksi-kolmevuotiaaksi asti, eli koira tarvitsee vielä pitkään laadukkaita kontakteja toisiin koiriin, oppiakseen miten koirien kanssa ollaan. Laatu korvaa määrän aina, mutta varsinkin pentuaikana ja murrosiässä. Yksikin huono kokemus voi aiheuttaa ongelmia. Tästä syystä koirien leikkiä on hyvä aina seurata. Koirasosiaalisuudessa on myös paljon yksilöllisiä eroja joihin vaikuttaa esimerkiksi rotu, ikä, sukupuoli ja kokemukset.

Hyvään leikkiin kuuluvat leikkieleet kuten leikkikumarrus ja iloinen kehonkieli, roolien vaihtuvuus sekä tauot. Taukojen tarkoitus on ehkäistä konflikteja leikin mahdollisesti kiihtyessä. Tauko voi olla maan nuuhkaisu, pysähtyminen tai vaikka veden juonti. Jos näitä ei näy ja leikki on raisua, ihminenkin voi keskeyttää leikin hetkeksi ja heitellä vaikka nameja maahan tai ottaa koirat hetkeksi hihnaan hengähtämään. Varsinkaan pentujen ja nuorten koirien ei ole hyvä telmiä pitkään holtittomasti, vaikka leikkimistä pitää reilusti koiran elämässä aina ollakin. Kiihtymys on usein syynä koirien välisessä konfliktissa.

4. Vieraissa ympäristöissä kulkeminen

Vaikka varsinainen sosiaalistamisen herkkyyskausi loppuu noin 12-viikkoisena on sosiaalistamista jatkettava ja ylläpidettävä reilusti yli vuotiaaksi. Tämä tarkoittaa aktiivista retkeilyä maailmalla ja erityisesti paikoissa ja ympäristöissä, jonne ei yleensä eksy. Erilaiset julkisen liikenteen kulkuneuvot, kahvilat, kauppakeskus, työmaat, hevostallit, lentokenttä ja rautakaupat ovat koiranomistajan retkipaikkoja vielä pitkään pikkupentuajan jälkeenkin.

Jos kulkiessa huomaa, että koira aristelee, sille annetaan aikaa katsella, haistella ja tutkia tilannetta. Pysähtyminen on täysin sallittua ja sivummalle rauhallisemmalle paikalla hakeutuminen voi olla viisasta. Jos koira pelkää tai on paniikissa pitää tietenkin poistua paikalta. Pieni jännitys laukeaa kuitenkin usein antamalla koiralle hetki aikaa. Samalla voi jutella koiralle kannustavasti ja sitten taas kehua koiraa valtaisasti, kun ollaan liikkeellä. Joskus herkkujen syöminen voi auttaa jännityksen laantumisessa, mutta niillä ei pidä houkutella pelottavia asioita kohti.

Syliin ottaminen on joskus välttämätöntä hypätessä bussin kyytiin tai liukuportaissa kulkiessa. Pelottavassa tilanteessa syliin ottaminen ei myöskään vahvista koiran pelkoa, jos omistaja kykenee olemaan rauhallisena. Koiran viereen kyykistyminen on myös hyvä keino tuoda turvaa vieraissa ympäristöissä, kunhan muistaa itse olla tyyni ja kannustaa koiraa.

5. Mahdollisten pentukoulujen aloittaminen

Pentukurssille kannattaa ilman muuta jokaisen omistajan mennä. Niillä saa vähintään vertaistukea, vinkkejä kouluttamiseen ja sosiaalistumista pennulle. Myös erilaiset pentuluennot ovat suosittuja ja niitä tarjotaan erillisinä ja joihinkin pentukursseihin kuuluvina. Kaikkea tarjontaa on valtavasti niin verkossa kuin livenä, taustatyö kannattaakin tehdä huolella. Soitto kouluttajalle kertoo paljon, myös puskaradion arvioita ja suosituksia voi hyödyntää. Oleellisia kysyttäviä asioita ovat on kouluttajan koulutus, mahdollinen kokemus rodusta tai roturyhmästä, kurssin tai luennon sisältö ja ryhmän koko. Lisäksi olisi tärkeää aina muistaa, että tunnilla tai luennolla omistaja oppii, miten taitoa opetetaan. Vasta sitten alkaa varsinainen työ, oman koiran kouluttaminen.


Teksti: Piia Collan, eläintenkouluttaja, Koirapalvelu Collan

Samankaltaiset artikkelit