Harrastaminen on mukavaa yhdessä tekemistä

Jokainen koira kaipaa toimintaa. Aktiivinen elämä ja elinikäinen oppiminen kuuluukin myös koiralle. Harrastaminen voi olla tavoitteellista tai kotona tapahtuvaa satunnaisempaa harjoittelua. Pääasia on, että yhteiset puuhat ovat molemmille osapuolille mieluisia. Koira ei erottele sitä treenataanko ”tosissaan” jonkin lajin kisoihin, vai muuten vain koulutetaan hassua temppua. Koira nauttii tekemisestä omistajansa kanssa.

Aloita arjesta ja sosiaalistamisesta

Jotta koiran kanssa voi ylipäänsä käydä treenihallilla muiden joukossa harjoittelemassa sen pitäisi osata jo monia asioita. Harrastava koira taas hyötyy usein siitä, että sillä on rohkeutta ja itsevarmuutta. Näitä asioita toki harjoitellaan koko ikä ja jokaisella treenikerralla, mutta pohja taidoille rakennetaan hyvällä ja laadukkaalla sosiaalistamisella sekä harjoittelemalla arjessa vaadittavia taitoja aina hihnakäytöksestä oman vuoron odottamiseen.

Vaikka pennun kanssa palaisi jo halusta päästä lajitreeneihin, voi olla viisaampaa keskittyä pitkään hyviin kokemuksiin, tapakasvatukseen ja arjen sujuvuuteen, jotka ovat paras harrastuskoiran pohja. Tämä ei tietenkään estä harjoittelemasta pienenkin pennun kanssa jonkin lajin taitoja, mutta painopiste pitäisi olla kokonaisvaltaisemmassa kasvatustyössä ja tapojen opettelussa. Perusasioista lintsaaminen voi kostautua myöhemmin ja harrastusura tyssätä siihen, että sosiaalistaminen muihin koiriin jäikin puutteelliseksi.

On myös hyvä tiedostaa, että erityisesti kilpailuissa matkustava koira hyötyy valtavasti rauhoittumisen taidoista ja maltista. Niiden harjoittelu aloitetaan jo pentuaikana. Lisäksi pennun yksilöllisten ominaisuuksien huomioiminen on tärkeää ja siihen kannattaa satsata. Taitava omistaja tutustuukin pentuun huolellisesti, tarkkailee sitä erilaisissa tilanteissa ja arvioi mitä piirteitä, tapoja ja ehkä viettiä siinä kannattaa vahvistaa ja mitä taas ei.

Tekemisiä eri ikäisille ja luonteisille

Erilaisten lajien kokeileminen kannattaa aina, varsinkin sellaisten, jotka eivät ihan ensimmäisenä tule mieleen tai ovat vieraita. Harrastuksia ja tekemistä on valtavasti koiratanssista metsästykseen ja kadonneiden etsimisestä agilityyn. Joskus kokeilusta syntyy oivallus, jota ei muuten olisi saatu. Koira sopiikin lajiin, siitä löytyy uusi upea piirre, tai tekeminen onkin molemmista mukavaa, vaikka aluksi epäilytti.

Pennulle erityisen sopivia puuhia ovat tasapainoa, rohkeutta, sosiaalisuutta ja fyysistä kehitystä tukevat harrastukset. Agilityn hypyt tai muu vastaava raju liikunta eivät kuitenkaan sovi pentuikäiselle koiralle. Pennuille onkin jonkin verran tarjolla esimerkiksi pentuagilitya, jossa hyppyjä ei tehdä. Eli pennuille löytyy paljon lajikursseja, joissa ikä on huomioitu. Uutuuslaji Hoopers on agilitya muistuttava hauska hypytön laji, joten se sopii lähes kaikille. Pennun kanssa on oleellista muistaa aina sen ikätaso, jaksaminen ja keskittymiskyky, tekee sen kanssa mitä hyvänsä.

Uinti on loistava aktiviteetti ja sopii kaikenikäisille koirille, myös pennuille. Uinti toimii myös
kuntouttavana ja palauttavana liikuntana. Osa koirista on luotu veteen, toiset vähän vähemmän, mutta uintia kannattaa ainakin kokeilla. Jos itse totuttaa koiraa luonnonvesissä uimaan on muistettava, ettei koiraa saa koskaan pakottaa veteen. Koirauimaloissa on usein mahdollisuus pyytää uittaja, joka auttaa koiraa löytämään oikean uima-asennon.

Nosework sopii lähes jokaiselle koiralle. Koska suoritus tehdään yksin, se on hyvä harrastus myös koirille, joilla on haasteita muiden koirien kohtaamisessa. Nenätyö rauhoittaa energistä ja tuo itsevarmuutta aralle. Harrastuksessa voi edetä kilpatasolle tai tehdä sitä omaksi iloksi omassa olohuoneessa.

Sopivaa tekemistä etsiessä on tärkeintä rohkeasti uskaltaa kokeilla ja antaa lajille mahdollisuus. Harrastamista ovat myös erilaiset vapaehtoistyön muodot kuten Kennelliiton Kaverikoiratoiminta tai Suomen Karva-Kaveritoiminta ja kadonneiden ihmisten (Vapaaehtoinen pelastuspalvelu) tai koirien etsiminen (Etsijäkoiraliitto).

Koiran hyvinvointi aina etusijalla

Varsinkin harrastuksiin tavoitteellisesti suhtautuvan omistajan on ymmärrettävä myös koiran rajoituksia ja joskus niitä voi tulla jo pentuna eteen. Vaikka luonne ja käytös ovat muokkautuvia ja niihin voi vaikuttaa valtavasti, on koiraa katsottava aina realistisesti. Ihmisen omat mieltymykset eivät voi koskaan mennä koiran hyvinvoinnin edelle. Jos kiihdyttävä harrastus vaikeuttaa koiran arkea liikaa, voi laji olla koiralle väärä, vaikka omistaja sitä rakastaisi.

Jotta havaitsee sopiiko tekeminen koiralle, on seurattava miten koira käyttäytyy harrastuksessa ja sen jälkeen. Havaintoja tehdessä on hyvä muistaa, että viettien varassa työskentelevä koira voi joskus näyttää innokkaalta, vaikka sitä jännittäisi tai jopa pelottaisi. Usein harrastuksen vaikutuksesta koiraan kertookin eniten se, miten koira käyttäytyy treenien tai kisojen jälkeisinä päivinä arjessa.

Joskus voimakkaasti kisa tai harjoittelu tilanteessa jännittävä omistaja voi aiheuttaa koiralle stressiä. Kummallakaan osapuolella ei ole silloin kivaa. Tästä syystä moni ihminen on tehnyt ratkaisun jättää kisat väliin tai kisata vain niin sanotuissa mölliluokissa, eli rennommissa tapahtumissa. Osa harjoittelee pienemmissä ryhmissä tai kotona.

Joissakin lajeissa on suuri loukkaantumisen riski, joka on otettava huomioon. Peruskunnon rakentaminen ja lämmittely on tehtävä hyvin huolellisesti. Kylmiltään ei lähdetä koskaan treenaamaan saati kisaamaan sen enempää polkujuoksua kuin suojeluakaan.

Optimaalisessa tilanteessa harrastus tukee koiran kokonaisvaltaista hyvinvointia ja toimii koiralle mahdollisuutena päästä toteuttamaan laji- ja rotutyypillistä toimintaa. Esimerkiksi vinttikoira nauttii usein juoksemisesta vieheen perässä ja paimenkoira paimentaa mielellään. Omistaja saa monta kärpästä yhdellä iskulla ja koira pysyy tyytyväisenä. Koiran kanssa voi harrastaa myös useampia lajeja, vaihdellen niitä koiran tarpeiden mukaan. Aktiivisemmin harrastaessa on kuitenkin huolehdittava tarkasti myös levosta ja yleensä nimenomaan palauttavasta liikunnasta ja aivoja rentouttavasta työstä, eli stressitasojen laskusta.

Turhia temppuja ei ole

Hauskojen temppujen kouluttaminen on loistavaa koiran arkiaktivointia ja välttämätöntä aivotyötä koiralle. Omistajasta tulee taitavampi kouluttaja ja koirasta taitavampi oppija, kun opetellaan vaikka sormien nimeämistä tai lelujen siivoamista. Lisäksi paineet menestymisestä ovat usein pienemmät kun kyseessä on temppu. Koulutushetki on rennompi, joka taas edesauttaa molempia onnistumaan. Rennosta temppujen kouluttamisesta voisikin ottaa usein mallia kun harjoitellaan tavoitteellisemmin.

Temppuja on valtavasti. Vinkkejä voi katsoa kirjoista, videoista tai vaikka somekanavilta ja temppukurssejakin löytyy. Joskus tempusta jalostuu jokin niin hyödyllinen taito, että ihmettelee miten on ilman sitä aiemmin selvinnyt. Tempuilla voi kasvattaa koiran itsetuntoa ja antaa sille keinoja selvitä jännistä paikoista. Tuttu toiminto vaikka ohitustilanteessa voi toimia aralle koiralle turvakäytöksenä. Tai vauhdikas temppu voi tuoda koiraan juuri sopivasti energiaa ennen kehään astumista koiranäyttelyssä. Temput toimivat siis sekä virikkeenä ja aivotyönä, että arjessa monikäyttöisinä apuina erilaisissa tilanteissa. Koska kouluttamaan oppii kouluttamalla, temppuilu kehittää aivan varmasti omistajan kouluttajan taitoja ja tästä taas on hyötyä kaikkialla.

Missä voi harrastaa?

Jokaiselle koiranomistajalle voi suositella käytäväksi vähintään pentukurssia. Tästä voi
sitten jatkaa moneen suuntaan. Suurien kaupunkien koirakoulut tarjoavat kymmeniä
kursseja viikossa. Kurssia valitessa voi hyvin soittaa kouluttajalle ja kysyä ryhmäkoosta ja
sisällöstä tarkemmin. Myös kouluttajasta saa kysyä. Kouluttajalla tulee aina olla
teoriaopintoja ja käytännön osaamista koirista, mahdollisen lajiosaamisen lisäksi. Mikään
yksinään ei riitä ja koska kurssilla koulutetaan ihmisiä kouluttamaan koiriaan, on
kouluttajan osattava ohjata ihmisiä. Jos yhden kouluttajan kanssa ei kemiat kohtaa,
kannattaa kokeilla toisaalla. Harrastamista ei kannata jättää, vaan etsiä itselleen sopiva
paikka ja kouluttaja, jonka kanssa kemiat kohtaavat.

Verkossa opiskellessa on vastuu usein opiskelijalla, kukaan ei katso perääsi tai auta kysymyksissä. Siksi verkko-opetuksen tulisi olla selkeää ja siinä tulee olla esimerkkejä, joita voi katsoa, videoita tai kuvia. Jonkin verran on verkko-opintoja, joissa sisältöön kuuluu myös opintoryhmä esimerkiksi Facebookissa, jossa voi esittää kysymyksiä ja keskustella kouluttajankin kanssa. Verkko-opetus toimii monille, koska sitä voi käydä oman aikataulun mukaan. Verkkoluentojakin pidetään paljon erilaisista aiheista. Osa on livemuodossa ja osa tallenteina ja tämä kannattaakin selvittää ennen ilmoittautumista. Kouluttajan ammattitaito on hyvä tarkistaa myös verkkokurssien ja luentojen kohdalla.

Rotuyhdistysten toimintaan on usein helppo osallistua. Toiminnan aktiivisuus vaihtelee paljon sen mukaan miten suuri yhdistys on, eikä toimintaa ole aina kaikilla alueilla. Rotuyhdistyksen toimintaan osallistumalla pääsee oman rodun ihmisten pariin jakamaan kokemuksia ja saa vertaistukea sekä arvokkaita vinkkejä vaikkapa turkin hoidosta.

Erilaisia koirakerhoja on Suomessa hengästyttävä määrä ja osa on aktiivisempia kuin toiset. Oman alueen koirakerho kannattaa etsiä ja ainakin vilkaista millaista toimintaa olisi tarjolla. Usein toiminta on jäsenmaksun maksaneille edullista tai jopa ilmaista.

Kennelliiton alaisten Kennelpiirien tarjonta vaihtelee hieman, mutta on myös varteenotettava paikka etsiessä kivaa toimintaa itselle ja koiralle. Kennelpiirit järjestävät harrastekurssien lisäksi myös esimerkiksi kasvattajakursseja ja koetoimitsijakursseja sekä kokeita ja testejä.

Teksti: Piia Collan, eläintenkouluttaja, Koirapalvelu Collan