Pennun sosiaalistaminen ja kouluttaminen

Pennun saapuessa uuteen kotiin moni miettii mihin pitäisi keskittyä. Sekä sosiaalistaminen
että pennun kouluttaminen on aloitettava heti, mutta se ei tarkoita vielä pitkään aikaan
temppujen opettelua tai hihnakäytöksen treenaamista. Vaikka niiden treenaaminen ei ole
tietenkään kiellettyä jos aikaa on. Tässä artikkelissa käydään läpi mihin ehdottomasti tulisi
keskittyä pennun elinviikkojen 8-10 aikana.

Säännöt ja käytöksen muokkaaminen

Mieti etukäteen, tai viimeistään ensimmäisen viikon aikana, mitkä ovat teidän
koiraperheenne viisi tärkeintä asiaa, joista ei voi joustaa. Pidä ohjenuorana ajatusta siitä,
että se minkä nyt sallit pennulle on sille sallittua seuraavat viisitoista vuotta. Jokin harmiton
tapa jota pikkupentu tekee, on ihan eri asia aikuiselta koiralta. Jokainen koiraperhe luo omat
sääntönsä. Oleellista on, että ne ovat mietityt ja reilut kaikille. Sääntöjä voi toki aina muuttaa,
mutta silloinkin mietitysti. Sääntöjä ei tarvita kymmeniä. Joskus parikin riittää takaamaan
toimivan koira-arjen.

Mieti millaisia asioita haluat koirassasi nähdä sen ollessa aikuinen, mitkä ovat juuri teille
tärkeitä toimintamalleja, ja palkkaa pentua, kun se tekee jotakin, mitä tahansa vähänkin sen
suuntaista. Pennun kouluttaminen on ensisijaisesti arjen tilaisuuksien huomaamista ja
niiden kautta kokonaisvaltaista työtä pennun käytöksen muovaamiseksi oikeaan suuntaan.
Pentu oppii 24/7, ei vain silloin kun sitä itse ajattelet kouluttavasi.

Havainnoi ja tutustu pentuusi

Hyödynnä kasvattajaltasi saatu tieto pennusta. Voit myös suoraan kysyä mitä kasvattaja
korostaisi ensimmäisten viikkojen osalta juuri tämän yksilön kanssa. Tärkeintä on kuitenkin
viettää itse paljon aikaa pennun kanssa ja havainnoida sen suhtautumista maailmaan, jotta
tietää mitä kannattaa vahvistaa ja missä ehkä on enemmän kouluttamisen tarvetta. Näin voit
heti tarttua toimeen havaitessasi jotakin. Jos huomaat että pentu vaikkapa kaihtaa
kosketusta, juuri sitä kannattaa tietysti alkaa treenaamaan vähän enemmän.

Vaikka pentu voi arastella jotakin eikä ehkä tule heti luoksesi kun kutsut sitä, älä itse
epähuomiossa leimaa sitä heti sen takia araksi tai itsepäiseksi. On parempi tässä vaiheessa
välttää liian vahvoja mielipiteitä, sillä te vasta tutustutte toisiinne. Ole itse avoin kaikelle
tarkkaillessasi pentua. Pohdi ja arvioi perheen sekä ystävien kanssa pennun käytöstä.

Pennut ovat yksilöitä ja selvittääksesi millainen juuri sinun koirasi on ja mitä se tarvitsee,
tarvitaan paljon neutraalia havainnointia ja vähemmän uskomuksia.

Koske pentuun

Hoitotoimenpiteet voivat olla monelle haaste. Pientä pentua tulee käsitellä ja kosketella
päivittäin joka puolelta, kirsusta hännänpäähän. Aluksi sen ollessa rauhallinen ja
myöhemmin sitä voi pyytää erikseen luo, palkata, käsitellä, palkata ja päästää pois. Kun
harjoitellaan jotain tiettyä hoitotoimenpidettä, se tehdään pikku pätkissä. Leikataan vaikka
vain yksi kynsi, palkataan ja otetaan tauko. Tämä ehkäisee painiotteluun joutumista, josta on
vain haittaa kaikille osapuolille.

Lisäksi on hyvä totuttaa pentu siihen, että se voidaan ottaa syliin, pitää kiinni ja päästää pois.
Tämäkin ensin lyhyenä harjoituksena. Tavoitteena on välttää rimpuilu ja kasvattaa kestoa
pikkuhiljaa. Aluksi sylissä olo voi olla sekunnin mittainen hetki. Muista vaihdella aikaa, kun
kestoa alkaa tulla, ettei pentu aina ennakoi pidempää ja pidempää kiinnipitelyä.

Kipporuokinta minimiin

Pennulle ruoka on erittäin tärkeä resurssi, sen tulisi saada ruoka työn ja erilaisten tekemisten
kautta. Pentu on varmasti paremmin kuulolla ja onnellisempi, kun ei saa ruokaansa
ilmaiseksi kiposta. Kaiken ruoan voi saada luoksetulotreeneissä tai vaikka sitten etsimällä
ruokaa nuuhkumatolta tai järsimällä Kong- lelusta. Ruokakippo on sekä suhteenne että
koiran hyvinvoinnin tiellä ja vain kiireisten päivien pelastus. Erilaiset vaihtelevat
virikeruokailut auttavat lisäksi pentua suuntaamaan energiaansa järkeviin tekemisiin seinän
tai käsien natustelun sijaan ja laskevat sen stressitasoa, jota pennulla tietenkin on, koska
kaikki on sille uutta.

Muista myös nämä

Sosiaalistaminen

Tutustutaan 1-2 päivää kotiympäristöön ja omaan perheeseen, sitten lähdetään
sosiaalistamisretkille. Helpoista, rauhallisista paikoista ja tilanteista vähän vaikeampiin,
huolehtien, että pentu selviytyy aina voittajana ja sen itsevarmuus ja rohkeus lisääntyy.
Vaikka pentua toki pitää varjella, sitä ei saa pitää pumpulissa. Sopivan kokoiset jännät
tilanteet ja pienet haasteet, joista pentu selviytyy voittajana, kasvattavat pennun itsetuntoa.
Tutustukaa hyvin erityisesti niihin asioihin, joita pentu jatkossakin elämässä tulee
näkemään, mutta etsikää myös uusia kokemuksia aktiivisesti. Älä unohda lajitovereita,
pennun pitää tavata muita koiria ja saada niistä hyviä kokemuksia, jotta se oppii tulemaan
muiden koirien kanssa toimeen.

Yksinolo

Vaikka harjoittelu aloitetaan heti, on tärkeää edetä riittävän hitaasti huomioiden pennun
luonne. Yksinoloharjoituksista hyötyvät myös ne koirat, jotka eivät koskaan edes olisi yksin.
Mitä tulee harjoituksen yksittäisiin osiin, ihmisten kotiinpaluulla on ratkaisevin merkitys
yksinolon onnistumisessa. Huolehdi siitä, että jokaisen ihmisen kotiinpaluu on ihan
tavallinen juttu eikä “huvipuisto” täynnä jälleennäkemisen riemua ja hihkuntaa. Näin pentu ei
odota malttamattomana ihmisten paluuta. Pentua saa toki aina tervehtiä, mutta rauhallisesti.
Pennulle on hyvä opettaa myös, että sisällä ei aina pääse toiseen huoneeseen tai vessaan
mukaan vaan se voi oleskella vaikkapa portin takana.

Pentua ei jätetä ensimmäisinä öinä yksin, vaan sen kanssa voi hyvin nukkua samassa
tilassa siirtyen pikkuhiljaa normaaliin nukkumajärjestelyyn. Kun päivisin touhutaan,
harjoitellaan yksinoloja ja lisätään itsevarmuutta, pentu saattaa jo muutaman yön jälkeen
nukkua itsekseen tyytyväisenä. Yksilöllinen hajonta on kuitenkin suurta. Tärkeintä on
huolehtia, että yöllä ei ainakaan viihdytä pentua vaan antaa signaaleja, jotka kertovat, että
tulisi nukkua. Juttelun sijaan kannattaa haukotella, venytellä, huokaista ja pöyhiä tyynyä tai
siirtää käden pennun ulottuville nuuhkittavaksi.

Luoksetulo

Taitoa harjoitellaan heti useita kertoja päivässä erilaisissa tilanteissa, paikoissa ja
ympäristöissä. Aluksi monille pennuille kelpaa palkkioksi kehut ja oma pääruoka, mutta jos
ensimmäisestä päivästä lähtien jokainen luoksetulo on pennulle juhla saa jo muutaman
viikon aikana tehtyä työn, josta kiittää itseään varmasti myöhemmin. Vahva luoksetulo
auttaa kaikkien tulevien taitojen opettelussa. Lue lisää artikkelista Omistajan
luo vai omiin puuhiin?

Hampailu

Pennun sinänsä normaaliin, mutta ikävältä tuntuvaan hampailuun, reagoidaan rauhallisesti
ja johdonmukaisesti. Heti kun ja jos hampaat osuvat silittely ja leikki loppuu. Ihminen voi
myös poistua tarvittaessa paikalta, hakemaan vaikka lasin vettä muina miehinä. Tärkeintä
olisi saada tilanne katki. Jos tässä onnistuu heti ensimmäisillä kerroilla, hampailu voi jäädä
hyvin lyhyeksi vaiheeksi. Pentu oppii, että hampailu ei kannata koska ihana ihminen häviää
paikalta. Usein erilaiset kieltosanat tai kiljaisut vain pahentavat asiaa pennun villiintyessä,
eikä lelun tai puruluun tarjoaminen ole selvä signaali jos pentu on jo ehtinyt hampailla. Pentu
voi kokea sen palkaksi. Kivan loppuminen hampailuun, on sen sijaan painava viesti
yhteisistä säännöistä. Pennun villitseminen aiheuttaa usein hampailua, joten sääntöihin
kuuluu reiluus molempiin suuntiin, erityisesti jos ollaan lapsitaloudessa.

Sisäsiisteys

Sisäsiisteyskasvatus on lopulta yksinkertaista, joskin se vie joskus aikaa ja yksilöllisiä eroja
on valtavasti. Tärkeintä on viedä pentu usein ulos. Ainakin kun se herää, on syönyt, leikkinyt
ja muutaman kerran siinä välillä. Jos vahinkoja tulee sisälle niistä ei hermostuta, vaan ne
siivotaan entsyymejä hajottavilla erikoispesuaineilla kuten Simple Solution. Kun pentu tekee
tarpeensa ulos, sitä kehutaan ruhtinaallisesti.

Teksti Piia Collan, eläintenkouluttaja, Koirapalvelu Collan