Pennun sosiaalistaminen ja kouluttaminen vko 11-12

Pennun ollessa 11-12 viikkoa vanha sen luonne alkaa pikkuhiljaa tulemaan tutuksi ja on
aika tarkentaa suuntaa. Pentua havainnoidessa on saattanut huomata jotakin joka
mietityttää. Ehkä pentu aristelee joitain tilanteita, on poikkeuksellisen itsenäinen tai
huomaat, että jokin tietty taito ei ota oikein sujuakseen. Jos jotakin suurempaa
huolenaihetta ilmenee, kannattaa jo tässä vaiheessa hakea apua asiantuntijoilta tai
omasta tukiverkostosta. Kun pääsee puuttumaan potentiaaliseen ongelmaan heti, se ei
ehdi kasvamaan ylivoimaiseksi haasteeksi.

Sosiaalistaminen jatkuu pitkään

Sosiaalistamisen herkkyyskautta on vielä hieman jäljellä. Toki senkin jälkeen
sosiaalistamista jatketaan ja ylläpidetään reilusti yli vuotiaaksi asti, mutta nyt pennun
kanssa kuljetaan jo reilusti pidemmillä retkillä ja tutustutaan avaraan maailmaan
laajemmin. Kannattaa hakeutua erityisesti kokemaan asioita, joita ei ihan päivittäin kohtaa,
jotta sosiaalistaminen on monipuolista.

Maaseudulla asuva pentu kyläilee kaupungissa ja toisinpäin. Tämän lisäksi kannattaa
vahvistaa mukavaksi kaikkea sellaista, jota pentu tulevassa arjessa kohtaa usein ja mitä
sen tulisi osata hyvin. Jos koiran tulee kulkea paljon bussissa, treenataan sitä. Jos se
kohtaa paljon elämässään lapsia, tutustutaan lapsiin enemmän.

Erittäin tärkeää on edelleen muistaa tukea pentua, mutta siten, että ei koskaan lähde
jännittämään sen puolesta. Myös levosta pidetään huolta, eli sosiaalistamisretkien
vastapainoksi on myös lepohetkiä tai kokonaisia päiviä jolloin puuhataan tutumpia asioita.

Luopuminen ja maltti

Koiran elämä on paljolti luopumista, ja luopumisen taito on monen muun taidon, kuten
luoksetulon ja hihnakävelyn taustalla. Tämä luopumisharjoitus on yksi parhaista, sillä siinä
koiran on hoksattava ilman apua mitä tehdä, sekä laskettava viretasoaan itse.

Harjoittele näin:

Leiki vetoleikkiä pitkällä lelulla.
Pysäytä omat kätesi ja tue ne vartaloa vasten. Pidä kädet aivan paikallaan.
Odota. Älä puhu. Tarvittaessa voit ottaa lelua enemmän käsiesi sisälle, mutta älä
vedä lelusta tai kisko sitä pennun ulottuvilta pois.
Kun pentu irrottaa lelusta, aloita leikki heti uudelleen. Muista hyvät äänitehosteet
leikkiessä.
Kun homma sujuu, liitä käsiesi pysähtyessä vihjesanat ”irti” ja leikin jatkuessa ”ole
hyvä”.
Pidennä pennun odotusaikaa. Muista vaihdella aikaa.
Leiki eri paikoissa, eri leluilla. Vaihtele myös leikittäjää.
Kokeile ”irti” käskyä jossain toisessa tilanteessa ja saatat hämmästyä, kun pentu
tiputtaakin maailman parhaan roskan suustaan. Muista palkata!

HUOM! Leiki vetoleikkiä aina siten, että pennun pää on vaakatasossa tai alaviistoon, jotta
niska ei vaurioidu. Säätele omaa voimaa pennun mukaan.

Jos juuri tämä harjoitus ei sovellu teille, valitse joku toinen ja kokeile tätä vaikka hieman
myöhemmin.

Omaehtoinen kontakti

Omaehtoinen kontakti tarkoittaa, että koira itse ja ilman apua valitsee omistajan kaikista
muista ympäristön asioista huolimatta. Tätä harjoitellessa pentua ei siis houkutella tai
auteta esimerkiksi kutsumalla, maiskuttelemalla suuta tai taputtamalla käsiä.

Alussa voi mennä hetki ennen kuin koira tai itse pääsee kärryille, mutta harjoitusta
kannattaa kokeilla sinnikkäästi. Pentu, joka on sisäistänyt omaehtoisen kontaktin, on
helppo koulutettava. On hurjan kätevää, jos koira katsoo sinua aina kun näkee jotain
erikoista. Tätä treenaamalla voi saada puoli-ilmaiseksi hyvää hihnakäytöstä sekä
ohituksia.

Harjoittele näin:

Valitse erinomainen palkka ja aluksi helppo ympäristö, jossa ei ole häiriöitä.
Odota, että koira huomioi sinut. Älä auta koiraa mitenkään.
Kun koira katsoo sinua, palkkaa ja kehu.
Odota seuraavaa kontaktia, palkkaa ja toista.
Palkkanamin voi heittää välillä maahan ja liikkua itse hieman eri paikkaan jotta saa
uuden toiston.
Siirrä harjoittelua vaikeampiin ympäristöihin.
Jos kontaktia ei tule, olette liian vaikeassa paikassa. Palaa askel takaisinpäin.
Jos naksutinkoulutus on tuttua, se sopii tähän oivallisesti. Merkkaa katsekontaktin
hetki naksuttamalla, ja palkkaa heti.

Hihnakäytöksen ja ohitusten lyhyt oppimäärä

Koira osaa jonkin asian, kun se pystyy tekemään 20 sujuvaa toistoa, 20 eri ympäristössä,
20 eri häiriön alla. Tämä tarkoittaa 8000 onnistunutta toistoa mitä erilaisimmissa paikoissa
ja tilanteissa. Ajatuksen ei pidä antaa lannistaa, vaan se pikemminkin antaa perspektiiviä
siihen, miten pitkä matka jonkin taidon harjoittelu voi olla.

Pieneltä pennulta ei voi vaatia kovin kummoista hihnakävelyä, vaan hihnassa kävely on
pikemminkin pahimpien syöksyjen ennaltaehkäisyä ja keskittymistä siihen, että huomaisi
kaiken mitä pentu tekee oikein. Hihnakäytökseen saa helposti menemään kaikkien
osapuolten hermot, jos ei muista, että käsissä on vielä pentu. Ohituksia kannattaa
kuitenkin jo aloittaa treenaamaan, sillä erilaiset ohitusongelmat ovat koirakoiden yleisin
haaste.

Imutus perustuu palkan vahvuuteen

Imuttaessa nami tuodaan vastaantulevan koirakon lähestyessä aivan oman koiran kuonon
eteen ja pidetään se siinä koko ohituksen ajan. Koira voi nakertaa herkkua, mutta se ei
saa sitä heti. Nami on ikään kuin magneetti, jolla koiraa vedetään eteenpäin ja syötävä
annetaan koiralle kokonaan vasta kun on menty ohi. Jotta tekniikka onnistuu, namin on
oltava niin vahva, että koira seuraa sitä vaikka mitä tapahtuisi. Lisäksi on harjoiteltava
ensin ihan muissa kuin ohitustilanteissa. Koiran on opittava mitä pitää tehdä herkun
ilmestyessä nenän eteen, ja että sen lopulta kuitenkin saa. Muuten koira voi turhautua, kun
ei saakaan herkkua heti.

Matkaa kasvatetaan pikkuhiljaa aloittaen parista metristä. Koiran on jaksettava seurata
namia aika pitkään, jotta ohitustilanne saadaan kunnolla loppuun. Nami pidetään koiran
puoleisessa kädessä, jotta ihminen ei kompastu ja pystyy havainnoimaan tilannetta. Vauhti
saa olla reipas, jotta tilanne ei kestäisi niin pitkään. Jos pentu on pieni, riittävän vahva
nami voi toimia myös, vaikka se ei koiran nenää koskisikaan, jolloin ei tarvitse itse kävellä
kumarassa.

Ohitus voi olla myös buffetti

Toisen koirakon lähestyessä aloitetaan taukoamaton namien syöttäminen, mitä
tiheämpään sitä parempi, ja näin edetään koirakon ohi. Tässä tilanteessa koira usein koko
ajan katsoo omistajaa ja odottaa seuraavaa namia. Namien syöttäminen pitää aloittaa
ajoissa ja huomioida palkan vahvuus sekä oma sorminäppäryys, joka usein on koetuksella
namien lennellessä aluksi minne sattuu. Mikäli homma alkaa sujumaan, voi tässä
vaihtoehdossa kokeilla pidentää pikkuhiljaa palkkaamisen väliä. Tällöin ohituksista
hiljalleen muodostuu tilanne, jossa koira katsoo omistajaa koko ajan, mutta saa palkan
vasta ohituksen jälkeen.

Omistajan oma stressinhallinta

Pentuarki ja koiran kasvattaminen ja kouluttaminen voi olla raskasta. Lisäksi koira on
aikuinen vasta 2-3 vuotiaana, eli matkaa on vielä paljon jäljellä. Siksi on hyvä miettiä
etukäteen mitkä asiat tuovat voimavaroja, mistä saat apua kun sitä tarvitset ja kenen
puoleen käännyt, jos tulee haasteita. Kun turvaverkon virittää etukäteen, se hyödyttää
enemmän kuin kaapin perukoilla.

Pentuarki saattaa uuvuttaa voimakkaasti ja väsymys on aika yleistä. Pelkästään univelka,
uuden opettelu ja huoli vaikkapa pennun yksinolotreeneistä riittää uuvuttamaan
vahvempaakin. Myös erilaiset riittämättömyyden tunteet ja häpeäkin on yleistä. Kannattaa
olla itselleen hyvin ymmärtäväinen uudessa elämänvaiheessa ja muistaa, että yleensä
kaikki menee ihan hyvin.

Apua on myös saatavilla ja sitä kannattaa hakea, jos siltä yhtään tuntuu. Ota myös
rohkeasti välillä taukoa koiravanhemmuudesta nyt ja jatkossa, jotta jaksat paremmin. Vältä
myös vertaamasta itseäsi ja pentuasi muihin muuten kuin positiivisella tavalla ja
vertaistukea saadaksesi.

Teksti Piia Collan, eläintenkouluttaja, Koirapalvelu Collan