Koiran suun terveys; asioita, joita koiran suusta ja hampaista on hyvä tietää

Mikä on purenta?

Kuvassa 1 näemme esiteltynä purennan muodostumisen. Purenta tarkoittaa koiran

Kallon (1)
Yläleuan (2)
Alaleuan (3)
Leukanivelten (4)
42 pysyvän hampaan (6) ja
pään pehmytkudosten (kuten kieli ja purulihakset) muodostamaa
kokonaisuutta

Aika monta asiaa siis, mitkä pitäisi sopia harmonisesti yks’ yhteen; kaikki
vaikuttavat toisiinsa.

Koiralla yläleukaluu on yleensä hieman leveämpi kuin alaleuka, jolloin yläleuka asettuu hieman kuin laatikon kansi alaleuan päälle. Brakykefaalisilla, lyhytkalloisilla, koirilla näin ei ole vaan usein päinvastoin eli yläleuan kasvu on pysähtynyt kun alaleuka on vielä jatkanut kasvamistaan (Kuva 2).

Kuva 2: Brakykefaalinen kallo. Yläleuka huomattavasti lyhyempi kuin alaleuka. Tämän seurauksena kulmahampaat painavat herkästi huuleen ja pieni pinta-ala yläleuassa voi johtaa hampaiden virheasentojen syntymiseen kun pysyvät hampaat joutuvat puhkeamaan mitä kummallisimmissa asennoissa mahtuakseen kaikki yläleukaan.

Kuva 4: Leikkaavassa purennassa koiran yläleuka asettuu kuin laatikon kansi kevyesti alaleuan päälle.

Maitohampaat

Puhkeavat koiranpennun ollessa noin 3 viikon ikäinen, kokonaisuudessaan hampaiden puhkeamisprosessia kestää noin pari viikkoa. Maitohampaita koiranpennulla tulisi olla 28 kpl, joiden tilalle aikanaan puhkeaa 42 pysyvää hammasta.

Maitohampaiden tulisi vaihtua pysyviin itsestään kun pysyvät hampaat alkavat työntyä esiin ja kasvaa maitohampaiden alta, irrottaen maitohampaat.

Kuva 5: Yläleuassa keskimmäiset etuhampaat ovat vaihtuneet maitohampaista pysyviin.

Ensimmäisen vaihtuvat yleensä pienet etuhampaat, sen jälkeen suuret kulmahampaat ja kulmahampaiden takaa välihampaat. Lopuksi viimeisenä vaihtuvat poskihampaat. Hampaiden vaihtumista kannattaa tarkkailla, sillä etenkin pienikokoisilla roduilla maitohampaat ei aina irtoakaan kuten kuuluisi vaan niitä joudutaan mekaanisesti poistamaan nukutuksessa eläinlääkärin toimesta.

Maitohampaiden rakenne on huomattavasti hauraampi kuin pysyvien hampaiden. Näin ollen maitohampaiden vaurioitumista kannattaa välttää eli pennulle ei kannata antaa esimerkiksi kivikovia puruluita kuten ydinluita. Raa’at luut voivat aiheuttaa koiralle myös vakavan ummetuksen ja jopa suolitukoksen.

Mikäli maitohampaiden irtoaminen tuntuu olevan tiukassa, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Maitohampaita ei tule kovin voimin kiskoa tai vääntää, sillä vaarana on että maitohampaan juuresta osa jää paikoilleen ja vain osa hampaasta katkeaa, minkä lisäksi hampaiden vääntely aiheuttaa pennulle kipua.

Milloin eläinlääkäriin kannattaa ottaa yhteyttä?

Kun huomaat, että pennulla on hampaita kahdessa rivissä tai pennulla vaikuttaisi olevan ylimääräisiä hampaita eli pienet maitohampaat eivät ole irronneet suurien uusien pysyvien hampaiden jo puhjetessa.
Jokin hammas näyttää mielestäsi kasvavan vinoon tai väärään paikkaan
Jokin hammas on katkennut, murtunut, vaurioitunut tai sen väri ei ole valkoinen. Vaikka maitohampaat yleensä vaihtuvatkin itsestään ajan myötä, on vaurioitunut tai katkennut maitohammas syytä poistaa eläinlääkärin toimesta, sillä vaurioitunut maitohammas lisää tulehdusriskiä ja voi aiheuttaa huomattavasti kipua pennulle.
Koiralta näyttää puuttuvan jo useita maitohampaita mutta uusi pysyvä hammas ei ole nähtävästi kasvamassa tilalle. Puhkeamattomat, ikenen alla hammasluussa lymyilevät pysyvät hampaat voivat aiheuttaa terveysmurheita koiralle aikuisiällä, sillä pintaan puhkeamaton hammas voi aiheuttaa koiralle hammaskystan, tulehduksen ja edenneenä jopa vaurioittaa leukaluuta. Puhkeamattomat hampaat diagnosoidaan hampaiden röntgenkuvauksella; paljain silmin päältä päin tilannetta ei voi arvioida.
Koiran ienrajat verestävät tai punoittavat; voi viitata tulehdukseen.
Koiran hengitys on alkanut haista (koiran hengityksen ei tulisi koskaan haista pahalle). Taustalla voi olla esim. tulehdus suussa tai mahaperäiset ongelmat kuten närästys.

Koiran suun terveys on omistajan vastuulla

Pysyvien hampaiden puhjettua koiran tulisi pärjätä niillä koko elämänsä, eli jopa 15-18 vuotta. Kun miettii kotikoiran arkipäivää, suurin osa monen koiran päiväaktiviteeteista ja virikkeistä liittyy jollain tapaa ruokaan: koira saa herkkuja, puruluita, ehkä aktivointilelujen sisään piilotettua ruokaa. Koiralle suun hyvä toiminta ja kivuttomuus syödessä on kaiken a ja o.

Oletko koskaan kärsinyt hammassärystä, rakoista suussa tai hampaiden vihlonnasta? Mikäli olet, tiedät niinkin pienen asian kuin suussa olevan kivun, vaikuttavan päiväsi laatuun ja hyvinvointiisi merkittävästi. Mikäli suu on kipeä se vaikuttaa myös koiran elämänlaatuun merkittävästi. Jos suussa jyllää tulehdus, se toimii porttina myös jopa systeemisille tulehdustiloille, jolloin koiran yleisterveys on vaarassa.

Oletko koskaan itse ollut pesemättä vuorokauteen tai pariin hampaitasi? Todennäköisesti olet tällöin huomannut hampaidesi pintojen olevan tahmean karheat ja koet tarvetta saada ne liukkaiksi ja sileiksi taas?

Koiran suussa itsessään on jo bakteerikantaa. Ruokaa syödessään se saa erilaista bakteerimassaa suuhunsa. Jos koiran hampaita ei pestä päivittäin, plakkia ja myöhemmin mineralisoituvaa kovaa hammaskiveä alkaa muodostua jo parissa päivässä. Hampaan pinta on normaalisti puhtaana liukas ja kiiltävä. Kun plakkia jää hampaan pintaan, se muodostaa oivallisen karheamman kerroksen hampaaseen, johon bakteerimassaa pääsee kiinnitymään lisää. Ja kun bakteeriruokamassaa pinttyy pintaan tarpeeksi, se alkaa mineralisoitua kivimäiseksi kovaksi materiaaliksi: hammaskiveksi.

Hammaskivelle tyypilliset muodostumispaikat ovat hampaan pinta, ientaskut (ikenen ja hampaan välissä oleva pussimainen tila) sekä ikenien alle. Hampaiden pinnalta voimme havaita plakin ja hammaskiven helposti, mutta ientaskujen tilannetta emme pääse muutoin tarkistamaan kuin eläinlääkärin tekemän suuhuollon yhteydessä.

Koirien suuhuollon tarve on varsin yksilöllistä; osa käy hammaskiven poistossa parin kolmen vuoden välein, toisilla ensimmäiset hampaat joudutaan poistamaan jo alle vuotiaana ja hammaskivenpoistossa käymään useita kertoja vuodessa.

Säännöllinen hampaidenharjaus on tehokkain tapa estää hammaskiven muodostumista hampaan pinnalle ja ienrajan. Hyvässä lykyssä viikoittain muutaman minuutin kuluttaminen hampaiden harjaukseen voi säästää omistajalta myös tuhansia euroja, jotka muuten kuluisivat mätien hampaiden poistoihin.

Koiran suun terveys on hyvä tarkistaa vähintään viikottain. Hälyttäviä asioita, joita havaitessasi on hyvä kysyä mielipidettä eläinlääkäriltä ovat mm:

Kun huomaat, että koira käyttää vain toista puolta pureskeluun
Suu kutiaa ja koira raapii suupieliä tai hankaa suupieliään jatkuvasti
Pahanhajuinen hengitys
Verensekainen sylki
Ruokahaluttomuus, yllättäen alkanut nirsoilu/valikointi ruoan suhteen
Kun jokin hammas heiluu
Jonkin hampaan pinta on muuttunut valkoisesta muunväriseksi, esimerkiksi kellertäväksi tai ruskeaksi
Ienrajat verestää tai hampaita harjatessa ikenistä tulee verta
Jokin hammas on vaurioitunut, siitä näyttää puuttuvan osa tai muutoin ihmetyttää sinua.

Koiran suun terveyttä voi olla vaikea arvioida itse. Niinpä muistathan aina eläinlääkärikäynneillä esimerkiksi rokotusten ja terveystarkastusten yhteydessä pyytää eläinlääkäriä vilkaisemaan myös koiran suuhun ja arvioimaan huoltotarpeen.

Kuva 6: Koiran hampaiden tulisi olla valkoiset ja kiiltävät. Ienten vaaleanpunaiset ja kosteat. Huom.pigmentaatio ikenessä, kuten kuvan koiralla, voi olla täysin normaalia. Ienten värin muuttuminen lyhyellä aikavälillä tai massamuutokset (ikenen liikakasvu) ovat asioita, joista on suositeltavaa konsultoida eläinlääkäriä.

Kuva 8: Koiran hammaskartta koiran pään vasemmalta puolelta katsottuna sekä edestä. Aikuisella koiralla tulisi olla 42 pysyvää hammasta. Kuvassa värit seuraavasti: etuhampaat (siniset/incisors), kulmahampaat (vihreä=canine), väliposkihampaat (oranssit/premolars) kulmahampaiden takana sekä ylä- sekä alatakaposkihampaat (keltaiset/molars).

Hampaiden harjausrutiini avainasemassa

Jotta hampaan pinnalle kertynyt, vielä pehmeäkö, plakki saadaan pois, se pitää harjata pehmeällä harjalla mekaanisesti. Näin ollen hampaidenharjauksesta onkin hyvä tehdä päivittäinen tai edes viikoittainen mukava rutiini koiranpennulle.

Koirille sopivia pehmeitä hammasharjoja löytää lemmikkitarvikeliikkeistä mutta yhtälailla myös ihmisvauvoille tarkoitetut pehmeäharjaksiset harjat ajavat asian. Oleellista on että harjaspää on kapea, jotta se mahtuu myös poskihampaiden alueelle.

Hampaiden harjaamisesta voi tehdä mielekkäämpää esimerkiksi käyttämällä kananmakuista hammastahnaa. Toisaalta yhtälailla voit pestä koiran hampaat veteen kastellulla harjalla ja palkita koiran erikseen herkuilla. Oleellista on saada mekaanista hankausliikettä hampaisiin jotta tahma irtoaa.

Kuva 7: Hampaan pinnalle muodostunutta vielä pehmeähkö plakkia (oranssit nuolet), jonka saa harjattua pois.

Hampaidenharjauksen lisäksi suun terveyden ylläpitämiseksi puruluut ja suun terveyttä edistämään kehitetyt ruoat voivat toimia tukihoitona. Nämä eivät silti milloinkaan korvaa hampaidenpesua.

Hammaskiven poisto eläinlääkärissä

Huolellinen hammaskivenpoisto toteutetaan aina eläinlääkärin toimesta, koiran ollessa nukutettuna. Markkinoilla on nykyisin myös erinäisiä suuhuoltoja, joita mainostetaan tehtävän helpommin ja lemmikin ollessa hereillä, mutta tällöin suuhuollosta jää aina puuttumaan oleellisia proseduureja jotka ovat merkityksellisiä pitkässä juoksussa koiran terveydelle.

Hereillä tehtäessä hammaskivenpoistoa ei milloinkaan päästä puhdistamaan ientaskuja tarpeeksi huolellisesti vaan ientaskuihin jää helposti yhä hammaskiveä eli ongelmaa ei ole poistettu vaan ainoastaan näkyvä hammaskivi hampaan pinnalta on putsattu.

Hereillä tehtäessä hammaskivenpoistossa on aina myös riski, että hampaanpinnalta ja suusta irtoavia pieniä partikkeleita ja bakteerimassaa päätyy koiran hengitysteihin, mikä voi johtaa tulehdukseen hengitysteissä.

Eläinlääkärin toimesta tehtävässä suuhuollossa tulisi tehdä aina seuraavat proseduurit:

Suun ja pään alueen silmämääräinen tutkimus ja palpointi eli kevyesti tunnusteleva painelu
Intubointi eli suuhuollon ajaksi lemmikille laitetaan hengitysputki, jonka kautta lemmikki saa happea ja anestesiakaasuja. Hengitysputki blokkaa myös suusta irtoavalta bakteerimassalta ja hammaskivilohkareilta pääsyn hengitysteihin toimenpiteen aikana.
Hampaiden silmämääräinen tarkastus
Hampaiden röntgenkuvaus. Ainoa tapa millä pystytään diagnosoimaan tarkasti esimerkiksi puhkeamattomat hampaat, hammasjuuripaiseet ja juurien tilanne.
Ientaskumittarilla ientaskujen mittaus (syventyneet ientaskut voivat olla merkki hampaan kiinnityskudoksen rappeutumisesta tai tulehduksesta. Ienten vetäytyminen puolestaan paljastaa edetessään hampaan juuren pintaa, jolloin se on alttiimpi vaurioitumaan)
Hammaskartan tekeminen, johon merkitään kaikki löydökset jokaisesta hampaasta ja ikenistä
Hampaiden ja ientaskujen puhdistus ultraäänilaitteella
Hampaiden kiillotus, mikä on oleellinen osa kokonaisvaltaista suuhuoltoa sillä hammaskivenpoisto kuluttaa aina hampaan kiillettä. Kiillotus luo suojaavaa pintaa hampaalle
Kivunlievitys tilanteen mukaan.

Purennan kehittymisen perussääntö

Pysyvä purenta vakiintuu koiralle yleensä kutakuinkin 6-7 kk iässä, jolloin kaikkien pysyvien hampaiden tulisi olla jo puhjennut.

Purennan kehittyessä normaalisti, toisen leuan kasvu vetää toista leukaa mukaansa saksipurennan ja ns.hammaslukon ansiosta. Meininki on vähän kuin nakkikioskin jonossa: takana olevat tuuppivat edessä olevia ja jono liikkuu. Eli kun yläleuka kasvaa pituutta, niin suuri yläkulmahammas alkaa osua vastaavan alakulmahampaan takapinnalle: kun yläkulmahammas työntää alakulmahammasta takaa, tämä antaa ikään kuin signaalia alaleualle, että nyt on jatkettava kasvamista. Vastaavasti taas jos alaleuka alkaa kasvaa pituutta, alaetuhampaat alkaa puskea yläetuhampaiden takapintaa ja näin yläleuka pyrkien antaa tilaa alkaa myös jatkaa kasvua.

Kuva 1: Koiran purenta koostuu kallosta (1), yläleuasta eli maxillasta (2) , alaleuasta eli mandibulasta (3), leukanivelistä (4), hampaistosta (6) sekä pään pehmytkudoksista kuten kielestä ja purulihaksista.

Ideaali purenta; jokaisella hampaalla tilaa elää

Ideaalisti koiraeläimellä tulisi olla siis leikkaava purenta, jolloin jokaisella hampaalla on tilaa sekä hammasjuurien alueella että hammaskruunualueella. Tällainen purentajärjestelmä terävine hampaanmuotoineen on myös evoluutiossa koettu toimivimmaksi koiraeläinten ravinnon eli eläinproteiinin käsittelyyn, ei niinkään jauhamiseen kuten vaikkapa ihmisen kohtalaisen tylpät hampaat, joilla voidaan helposti mässyttää kasvimateriaaleja.

Kun katsoo sivukuvaa koiran hampaistosta (Kuva 1), niin kulmahampaat, sekä väli-ja poskihampaathan eivät ole siis täysin vastakkain vaan hieman lomittain muodostaen ikään kuin sik-sak-kuvion. Etuhampaiden tulisi olla suorassa nätissä rivissä, siten, että yläetuhampaiden kärki kevyesti lepää alaetuhampaiden päällä ( ”laatikko ja kansi”-vertaus).

Miksi hampaat tarvitsee tilaa elää?

Hammashan ei ole eloton valkoinen kivi vaan elävää kudosta ja sen verisuonia ja hermoja sisältävillä juurilla on oltava tilaa elää. Jos hampaiden juuret joutuvat liian ahtaalle tai puristukseen esimerkiksi sen vuoksi että toinen hammas puskee liian lähelle, juuret vaurioituvat, hammas ei saa ravintoaineita ja hammas kuolee.

Miksi purennasta tulisi olla syytä kiinnostunut?

Purennat periytyvät ja jalostuksen myötä purentaviat ovat lisääntyneet (Niemiec, 2010). Purentavikaisia koiria ei tulisi käyttää jalostukseen.
Purentavika voi toki olla kliinisesti merkityksetön eli vaikuta koiran elämään mitenkään muutoin kuin esteettisesti. Mutta huonossa tapauksessa purentavika voi aiheuttaa patologisia muutoksia suuhun sekä KIPUA.
Purentavirhe voi estää kunnollisen pureskelun; jos koira ei käytä hampaitaan kaluamiseen ja järsimiseen, myös plakkia kerääntyy ajansaatossa enemmän ja tämä johtaa hammaskiven muodostumiseen sekä helposti jopa hampaan kiinnityskudoksen tulehdukseen jonka omistaja saattaa havaita vasta kun hampaat heiluvat.
Hampaiden määrällä ON merkitystä. Purentaviat luokitellaan
- Hammasperäisiin purentavikoihin eli purenta ei hampaat ei esimerkiksi istu täysin nätissä rivissä tai hammasrivistöön on ilmestynyt ylimääräisiä hampaita. Hampaista johtuvat purentaviat voivat joskus olla traumaperäisiä, esimerkiksi jos pennulla on maitohampaat vaurioituneet, muuttaneet asentoa ja täten pysyvät hampaat joutuvat puhkeamaan vinoon. Huomioitavaa on, että hampaiden kohdalla enemmän hampaita ei ole parempi kuin puuttuvat hampaat: joskus koiralle voi ilmestyä myös 42 pysyvän hampaan lisäksi ylimääräisiä hampaita ja nämä luonnollisesti herkästi muuttavat purentaa; koiran leukoihin kun on tarkoitettu olevan 42 hammasta eikä enempää tai vähempää.
- Leukaluuperäisissä purentavioissa väärä purenta johtuu leukaluiden epäsuhtaisuudesta. Leukaperäiset purentaviat ovat kuitenkin suurin osa perinnöllisiä.
Purentavikaan voidaan usein vaikuttaa hyvin tuloksin, jos se havaitaan ja tunnistetaan ajoissa esimerkiksi jo maitohampaistossa. Kaikennäköisiä oikomistekniikkaa on nykyisin koirillekin olemassa klassisesta tennispalloterapiasta kruununpidennyksiin, joista hampaisiin perehtyneen eläinlääkärin kanssa on aina syytä keskustella ennen omatoimisten ratkaisujen aloittamista. Oikomishoidot vaativat kuitenkin pitkäjänteistä sitoutumista omistajalta niin rahallisesti kuin henkisestikin, sillä muutos ei tapahdu viikossa jos toisessakaan.

Kapea alaleuka ja puuttuvat välihampaat

Muutamissa roduissa keskustelua on heräillyt viime vuosina kapeasta alaleusta. Katariina Mäen ja Riitta Kempen (2023) julkaisussa todetaan, että : ”Koirien jalostuksessa tulee suosia ulkomuoto- ja rakenneominaisuuksia, jotka vähentävät suun ja hampaiston vakavia ongelmia niin, että koirilla olisi terveet hampaat ja toimiva purenta.”

Muutamia ajatuksia haluaisin nostaa pohdittavaksi:

Pysyvät maitokulmahampaat puhkeavat maitohampaiden sisäpinnan puolelta eli jos jo maitohammasvaiheessa purenta on jo ahdas, se altistaa entistä ahtaammalle pysyvälle purennalle.
Rehellinen kannattaa silti olla omalle kasvatustyölleen; vaikka saisikin pennun hampaat oikomishoidolla kuntoon, onko koira tältä osin ideaalia jalostusmateriaalia jos riskinä on, että myös jokaiselle jälkeläiselle täytyy pentupakettiin laittaa mukaan jo valmiiksi hampaiden oikomishoitovälineet? Jos pentueen vanhemmista jommallekummalle on jouduttu käyttämään oikomishoitoja tai esimerkiksi poistattamaan irtoamattomia maitohampaita nukutuksessa eläinlääkärin toimesta, nämä ovat asioita joita kasvattajan tulisi mainita pennunostajille ihan puhtaasti jo siitä syystä, että pennunostajat osaavat tarvittaessa puuttua tilanteeseen ajoissa ja hakea eläinlääkäriltä apua jos pennun suun kanssa tulee ongelmia.
Jos alaleuka on voimakkaasti kapeampi kuin yläleuka, etenkin alakulmahampaat alkavat painaa kipeästi yläikeneen tai kitalakeen. Tämä aiheuttaa jatkuvaa kipua koiralle. Ikeneen tai kitalakeen voi muodostua hampaan painama kuoppa, joka kerää liikaa herkästi ja täten myös tulehtuu herkästi. Hoitona yleensä on alakulmahampaiden poisto.
Myöskin, jos leuka on kovin kaponen ja suu ahdas, tämä voi estää hampaiden normaalin puhkeamisen. Eniten puhkeamattomia hampaita todetaankin pienillä ja lyttykuonoisilla koirilla, kissoilla tämä on huomattavasti harvinaisempaa. Monesti hampaiden puuttuminen saatetaan huomata esimerkiksi vasta näyttelykehässä, kun tuomari huomauttaa P1 tai P2 hampaan (yläkulmahampaan takana olevat kaksi pienintä välihammasta) puuttuvan (Kuva 3). Todellisuudessa hammas ei välttämättä puutu; se ei vaan ole puhjennut ja lymyilee ikenen alla mahdollisesti koko koiran eliniän. Se, onko hammasta todellisuudessa olemassa vai ei, saadaan selville vain röntgenkuvaamalla koiran leuat ja hampaat. Puhkeamaton hammas tulee poistaa, sillä se johtaa yllättävänkin helposti hammaskystan muodostumiseen. No miksi kysta nyt sitten haittaisi? Kysta voi tulehtua tai muuttuessaan pahanlaatuiseksi tuhota leukaluuta jopa niin paljon, että leuka lopulta murtuu.
Lisäksi, täytyy muistaa, että koiran hampaan juuret ovat valtavan kokoiset suhteessa näkyvään kruunuosaan. Vaikka jalostuksen seurauksena leuat olisivat koiralla kovin pienet ja kevyet, hampaiden koko on silti säilynyt kutakuinkin samana vuosikymmenet; jos hammas ei mahdu kunnolla leukaluuhun, hampaan ympärille ei mahdu myöskään riittävästi tukikudosta pitämään hammasta tukevasti paikoillaan ja hampaat heiluvat helpommin.

Kuva 3: Puuttuuko yläkulmahampaan takaa P1 hammas vai onko se piilossa kielen takana?

Mitä nyt sitten pitäisi tehdä?

Koirien kasvattaminen ja etenkin jalostaminen (eli että jollain tapaa pyrimme parantamaan rotukannan laatua, emme ainoastaan lisäämään rotuyksilöiden määrää) ei ratkea ainoastaan yhtä osa-aluetta tuijottamalla, sen varmasti moni kasvattaja allekirjoittaa. Kukin kasvattaja painottaa jalostusvaakakupissa aina hieman eri asioita vaikka yhteinen rotumääritelmä onkin ohjenuorana.

Hampaista humaanilääketieteen puolelta tiedetään, että lähes aina maitohampaan puuttuessa myös sitä vastaava pysyvä hammas puuttuu. Ympäristö (traumat, säteily, myrkyt) ja geneettiset tekijä vaikuttavat hampaiden kehittymiseen. Useamman geenin on havaittu olevan kytköksissä hammaspuutoksiin, ja hammaspuutosten olevan yleinen taas esim.huuli- ja suulakihalkiopotilailla (Vuorela, 2016).

Se mitä jokainen kasvattaja voi halutessaan tehdä ja havainnoida hampaiden osalta, on, että:

käyttää harkiten jalostuksessa koiraa, jolla on ollut irtoamattomia maitohampaita, puuttuvia hampaita, rajamailla ollut purenta (joka mahdollisesti korjattu) tai kapean alaleuan viitteitä. Välttää riskin tuplaamista jalostusvalinnoissa.
Röntgenkuvauttaa suuhuollon yhteydessä jokaisen koiran hampaat, jolla todetaan näennäisesti puuttuvia hampaita.
Kertoa pennunostajille ennen pennun luovutusta, jos pennun lähisuvussa on koiria, joiden purentaan tai hampaisiin on jouduttu jollain tavalla puuttua. Näin ongelmiin voidaan puuttua ajoissa ja koiran elämänlaatua parantaa kuin myös mahdollisesti säästää tulevan omistajan rahaa, mitä voi kulua hammasoperaatioissa satoja ellei tuhansia euroja.

Lopuksi

Suun toimivuus ja suun terveys on koiralle elämänlaatuun vaikuttava tekijä, jonka merkitys korostuu monta kertaa päivässä. Koira käyttää suutaan syömiseen, järsimiseen, retuuttamiseen, kiinnipitämiseen, nujuamiseen lajitovereiden kanssa, leikkimiseen. Toiminnallisuuden vajanaisuudet johtuen rakenteellisista poikkeavuuksista tai kipu suussa vaikuttaa näihin kaikkiin.

Valitettavasti emme edelleenkään vuonna 2023 pysty koirilta suoraan kysymään subjektiivista mielipidettä kivun tuntemuksista, mutta mikäli koskaan itse olemme kärsineet suuhun liittyvästä särystä tai kivusta esimerkiksi hammasmurtuman, reiän, ientulehduksen, hampaiden vihlomisen, aftojen tai limakalvo haavauman takia, tietänemme, että suun alueen kipu on vähintäänkin hermoja raastavaa jollei kestämätöntä, eikä siitä haluaisi kärsiä päivittäin. Näin ollen myös hammasasiat olisi pyrittävä ottamaan, jollei nyt mitenkään varsinaisesti parrasvaloihin niin ainakin osaksi jalostussuunnitelmia.

Kirjoittaja: Nea Neva, eläinlääketieteen opiskelija (vuosikurssi 5/6), klinikkaeläinhoitaja ja koirahieroja

Lisää koirien terveydestä, suun huollosta sekä koiran positiivisesta kouluttamisesta löytyy Instagram-tililtämme @mittelspitzgoran

Nea ja Göran seminaarissa kouluttamassa kesällä 2022: aiheena koiralähtöinen hampaidenpesu. Kuvaaja: Marika Vuorenmaa

Teksti pohjautui mm. syksyllä 2022 käymääni uusimpaan yliopistokurssiin sekä lähteisiin alla: Surgery ll course: Dentistry, Kadri Kääramees 2022, Estonian University of Life Sciences

LÄHTEITÄ:

Chrons, A., & Kuntsi-Vaattovaara, H. (2006). Tietopaketti koirien ja kissojen hammashoidoista ja suukirurgiasta.Mikkonen, K. (2021). Purentaviat koirilla: kirjallisuuskatsaus.

Mäki, K., & Kempe, R. (2023). Eläinjalostukseen liittyvän eläinsuojelulainsäädännön toimeenpanon tehostaminen: Osa III: Koiranjalostuksen ongelmat ja valvontakriteerit.

VIN: Normal Occlusion and Common Malocclusions, World Small Animal Veterinary Association World Congress Proceedings, 2010, Loïc F. Legendre, accessed 16.03.2023/ https://www.vin.com/apputil/content/defaultadv1.aspx?pId=11310&catId=33745&id=4516408&ind=21&objTypeID=17

Vuorela, Johanna. ”Synnynnäiset hammaspuutokset ja yleisterveiden hammaspuutospotilaiden ortodonttinen hoito.” (2016).