Karavaanimatka Eurooppaan koirien kanssa

Koirien kanssa matkustaminen on mukavaa puuhaa. Hyvällä valmistautumisella onnistuu vaikka karavaanimatka Eurooppaan, kuten Breedo®:n käyttäjän, Marjut Paavolan, toukokuulle sijoittuneen reissun matkakertomus osoittaa! 

Hyppää mukaan matkalle ja poimi talteen vinkit onnistuneeseen koiramatkailuun!

Matkasuunnitelma ja teema: “Puolan kansallispuistot tutuksi”

“Tänä vuonna matkasuunnitelmamme teemaksi muodostui “Puolan kansallispuistot tutuksi”, jonka mukaisesti aloimme katsella kohteita kartalle. Matka muuttui vielä aiotusta hieman kaupunkipainotteisemmaksi Venäjän hyökätessä Länsi-Ukrainaan ja Puolan häiritessä venäläiskoneiden GPS-laitteita suojellakseen ilmatilaansa. 

Näin päätimme lopulta muuttaa matkasuunnitelmaammme ja jättää reitiltä pois itäisen Puolan kansallispuistot Ukrainan rajan läheisyydessä. Pääkohteeksemme valikoitui Tatravuorten alue. 

Emme suunnitelleet reittiä tarkasti, mutta katsoimme valmiiksi järkevien matkaetappien välein sijoittuvia koiraystävällisiä leirintäalueita, jotka varmasti olisivat auki toukokuussa auki. Reissu suunniteltiin starttaavaksi laivamatkalla Helsingistä Tallinnaan, ja varasimmekin matkat sekä lemmikkihytin hyvissä ajoin Viking Linelta.”

Valmistelut ja alkumatka 

Rokotukset ja punkkilääke 

“Reilu kuukausi ennen lähtöä kävimme eläinlääkärissä hakemassa koirille rabies- ja leptospiroosirokotteet sekä kennelyskän vahvisterokotteen. Näistä tarvittiin lisäksi merkinnät koirien passeihin, sillä matkalla rabiesrokotus vaadittaisiin, toisin kuin Suomessa, vuosittain. 

Leptospiroosirokote sen sijaan olisi ollut vapaaehtoinen, mutta koska tähän rokote tarjolla on, olemme koirat sitä vastaan halunneet suojata. Samalla pyysimme eläinlääkäriltä Simparica-reseptin, jonka olemme havainneet koirillemme hyväksi punkkikarkoitteeksi, joka tehoaa myös sydänmatojen esiasteisiin. 

Breedo®-sovelluksen muistutuksiin oli kätevä merkitä rokotusajat ja Simparican seuraava annostus, se kun annetaan neljän viikon välein. Myös passit, laivaliput yms. saatiin Breedo®:lla kivasti talteen – dokumentit pysyisivät sovelluksessa tallessa, jos alkuperäiset katoaisivat.”

Varusteet 

“Matkavalmistelut jatkuivat erinäisten varustetarpeiden kartoittamisella. Tilasin uudet turvavyövaljaat, joissa tärkeimmät kriteerit olivat törmäystestaus, pikalukot (riittää kun kerran säätää valjaat sopiviksi ja sen jälkeen pikalukoilla vain ylle ja pois) ja kiinnitys talutushinalle, jotta siirtymillä on helppo suorittaa välihyppelyt ilman, että tarvitsee vaihtaa valjaista toisiin.  

Samalla tuli tilattua kakkapusseja, litistyvä vesikuppi (se on kätevä heittää reppuun tai rinkkaan vesipullojen kaveriksi kun lähdetään patikalle), kynsisakset (niitä on hyvä olla ylimääräisiä varalla), pari uutta pantaa ja jälkiliinat. Pitkät liinat on hyväksi havaittu, pääsevät koirat vapaammin riekkumaan ja leikkimään, kun harvemmin löytyy paikkoja missä voi vapaana pitää.”

“Turvavyövaljaat soviteltiin ylle pari päivää ennen lähtöä. Tähän olikin hyvä varata kiireetön hetki, sillä tovin otti hihnojen säätely sopiville mitoille ja symmetrisesti. Teimme pienen kävelynkin testiksi, ja tuli todettua, että näillä valjailla siirtymien välillä pienet hyppelyt sujuvat meidän koirilla oikein hyvin.”

Ensiaputarvikkeet 

“Matka-apteekin tarkistus tehtiin myös. Meillä on pyrkimys siihen, että jos haaverin sattuessa eläimelle tai ihmiselle, suoriudutaan ainakin lähimpään lääkäriin omin ensiavuin. Matka-apteekki olikin kovin tyhjentynyt, sillä talven aikana osa tarvikkeista oli päätynyt käyttöön kotona. 

Tein Breedo® :on muistilistan ja kävin apteekissa. Matka-apteekissa meillä on aina puhdistusaineet ja haavaspray, itsestään tarttuvaa ideaalisidettä sekä sideharsoa, haava- ja vanulappuja, pumpulia, laastareita ja pihkavoidetta, kyypakkaus sekä punkkikyniä. Ja sakset. Lisäksi mukaamme lähtee aina myös tavanomainen ensiapupakkaus.”

Ruokinta 

“Hain eläinkaupasta erilaisia kuivalihoja, sillä niitä on reissulla hyvä laittaa nappuloiden sekaan ja pitää taskuissa palkkana. Meidän akitat on aika vahteja, mutta motivaatio kuivalihaan on niin suuri, että sillä saa tosi nätisti ja helposti palkattua hiljaisuuden. 

Yleensä alkuintoilun jälkeen vahtiminen on pieni merkinanto, että jotain tapahtuu, ja ilmoitusluontoinen “kiitos, huomasin” kertoo koirille että tehtävä on tehty ja voi jatkaa lepäilyä.”

Laivalle 

“Lauantaina aamulla ennen kahdeksaa lähdimme vihdoin reissuun, ja odottavien aika oli pitkä! Lähtö laivalle tulee tehdä aina hyvissä ajoin, jotta koirat ehtii vielä satamassa lenkittää. 

Autokannelle pääsyä piti tovi vielä autokaistalla odotella, mutta koirille riitti hyvin ohjelmaa satamahenkilöstön työn laatua tarkkaillessa. Autokannelta siirryimme sitten suoraan ja ripeästi lemmikkihyttiin. Myös merinäköalaa ihasteltiin.”

Matkan varrelta Pärnusta eteenpäin 

“Huom! Ehkä yksi tärkeimmistä vinkeistä tännepäin matkaaville on, että täällä tulee jonkin verran vastaan irtokoiria ja vapaana ulkoilevia koiria. Yleensä näitä ei muut koirat ja ihmiset kiinnosta, mutta tietty tarkkuus niiden osalta on tärkeä huomioida. 

Ja vielä lisähuomiona: me teimme reissun toukokuussa, jolloin oli vielä rauhallista, sillä lomakausi ei varsinaisesti ollut alkanut. Miltä nämä meidän rauhallisiksi kokemamme kohteet ja maisemat loma-aikaan näyttävät, voi olla eri juttu.”

Ja sitten matkaan: 

Labirinti, Latvia 

“Pärnusta jatkui matka Latviaan. Seikkailimme leirintäalueelle nimeltä Labirinti. Täältä löytyi hyvät lenkkipolut koirille, ja peltojen vieressä pääsi kulkemaan hyvät lenkit. Valitsimme leiripaikan koivujen vierestä. Puut tarjosivat hyvää varjopaikkaa leiriin. 

Peltojen reunamia pitkin oli kiva lenkkeillä. Pitkät kävelyt olivatkin tarpeen, koska edessä oli vähän isompi siirtymä seuraavaan etappiin.”

Suwalki, Puola 

“Latviasta jatkettiin Liettuan läpi Suwalkiin Puolaan. Matkan varrella pari kertaa taukoilua, jaloittelua, kävelyä ja vesitarjontaa itse kullekin. Koirat ottivat kyllä levon kannalta autoilun, kun oli edellisten päivien hyvät lenkit takana. 

Suwalkissa meidät vastaanotti kiva leirintäalue jalkapallostadionin vieressä; löytyy hakemalla ‘Camping nro 133’ tai ‘Suwalki Arena’. Suwalkin keskustaan matkaa oli pari kilometriä, ja melkein leirintäalueen vierestä alkoi iso puisto. Kauempana sijaitsi vielä luonnonpuisto.” 

“Täällä on hyvät kävelyreitit koirille, mutta vapaana ulkoilevien osalta kannattaa taas muistaa pitää silmät auki – näistä meidän vähän isommista koirista pysyivät kuitenkin kauempana. 

Kun oli tarpeeksi kävelty, oli aika etsiä lounaspaikka. Sellaista paikkaa emme vielä tältä reissulta ole löytäneet, jonka terassille ei olisi koirien kanssa saanut syömään tulla. Ja niin tuli nytkin pyytämättä vesikuppi koirille. Kuvassa pullottaa myös reppu, jossa vesipulloja ja juomakuppi.”

Naleczow, Puola 

“Suwalkista suunnistimme parin yön jälkeen Kemping u Kraka -leirintäalueelle, jota oli eri arvosteluissa kovasti kehuttu. Kiva paikka olikin, ainakin tähän aikaan vuodesta kun ruuhkaa ei vielä ollut. 

Täälläkin vietimme pari yötä. Naleczowiin oli joku reilu 3 kilometriä, ja vietettiin päivä kävelemällä sinne ja siellä. Vaikutti olevan puolalaisten seniorikansalaisten suosima lomakohde. Täällä ei tullut vastaan ketään joka olisi englantia puhunut. Kovin kiva ja kaunis paikka. Kävelyreittikin pääosin todella kaunis ja mukava.”

Tarnowa, Puola 

“Seuraavaksi Tarnowiin, jossa meitä odotti Camping 202 Pod Jabloniami -hotelli/ravintola. Pihassa oli paikkoja asuntoautoille ja -vaunuille täysin palveluin, ja lisäksi myös mökkejä. Kaupungissa, mutta sen laitamilla, ja toiseen suuntaan pääsi jopa pienelle metsäkävelylle. 

Tarnowissa on paljon nähtävää. Löysimme myös eläinruokakaupan, josta täydensimme koirien ruokakaappia – Siri-koiranruoka osoittautukin erittäin maistuvaksi. Myyjän kanssa englanniksi tovin keskustelin, ja heidän verkkokaupastaan saa tilattua myös Suomeen.” 

”Ruokakassi – heppasäilykettä (heppaa ja porkkanaa), kuivattua heppaa ja lehmä- sekä ankka(sorsa?)nappuloita. Maistuu, ja jopa palkasta käy nämä nappulat, ihme ja kumma.”

Tatravuorilla 

“Pääetappi saavutettu. Olimme hakutulosten perusteella arponeet tukikohdan, ja leiripaikaksi valikoitui näin Willa Skoczek. Maisemat olivat upeat ja sijainti todella rauhallinen. Lisäksi löytyi jokunen sähköpaikka myös asuntoautoille ja -vaunuille. Todella siisti ja hyvin hoidettu pieni paikka.  

Kansallispuistoon oli kylläkin n. 3,5 km kävely pääosin aika vilkkaan pääkadun vartta kapealla jalkakäytävällä. Alueen omistajilla oli myös koira, joka ulkoili vapaana alueella. Tämä ei meitä haitannut, koska päivät kuitenkin vietettiin poissa leiristä.  

Muuten ei kyllä ole kuin pullovettä tarjolla, lätäköistä ei juoda, mutta kirkkaaseen vuoripuroon sai kuumana päivänä nyt luvan kanssa tallustella. Vuoripuron varsi oli ihanan rauhallinen reitti. 

Katselimme, että köysiratakin olisi, mutta niin oli myös ei koiria -kyltti. Vuorilla on arvatenkin lammaslaumoja suojelevia laumanvartijakoiria, johon arvelimme kiellon perustuvan. Emme erikseen kyselleet, olisiko koirien kanssa kuitenkin saanut mennä gondolihissiin. Päätimme palata takaisinpäin kansallispuiston polkuja ja siitä vuoripuron vartta kävelytietä kaupunkiin.” 

“Täällä Tatravuorilla olisi viihtynyt kauemminkin, mutta oli pakko alkaa pohtimaan paluureittiä pikku hiljaa takaisin kotiin, jottei kiireen kanssa tarvitsisi ajella pitkiä päivämatkoja. Onneksi voi aina tehdä uusia retkiä! 

Paluumatkalla on vielä paljon nähtävää ja koettavaa edessä, ja niistä kerron vielä reissun lopputarinassa, joka on tulossa myöhemmin!”